keskiviikko 20. elokuuta 2014

Ihanat enkelit

Puhun kirjoituksissani paljon ohjauksesta ja enkeleistä ja tässä kohtaa on ehkä hyvä aika kertoa, miten enkelit  tulivat minulle tutuiksi. Ainahan enkelit ovat meidän vierellä kulkeneet, mutta noin 1,5 vuotta sitten ajatukseni avautuivat ja uskaltauduin ottamaan ohjausta vastaan.

Ensi kertaa enkeleistä ja niiden parantanvasta/ohjaavasta energiasta kuulin ystävältäni, joka oli työkavereittensa opastamana löytänyt energiahoitajan, joka käytti hoitona saamaansa ohjausta enkeleiltä. Ystäväni ja hänen miehensä olivat pitkään kamppailleet lapsettomuuden takia ja suhde oli ajautumassa umpikujaan. Ystäväni kävi hoidoissa säännöllisesti, ja samalla hän alkoi säteillä. Turha huoli ja murhe katosi, ilme valaistui ja ystäväni uskoi taas tulevaan. Kiinnostuin jo tuolloin itsekkin, koska olen aina pitänyt itseäni henkisenä, intuitiivisena ja johonkin ohjaukseen uskovana.

Tammikuussa 2013 minulle tuli jonkin asteinen uupumus, ja koin että halusin mennä kokeilemaan energia-enkelihoitoa. Menin Helsingissä erääseen hoitolaan, jossa muutama vuosi tästä taaksepäin kävin meediolla katselemassa silloista tilannettani.
En nyt muista tarkasti päivää jolloin aikani oli alunperin varattu, mutta joka tapauksessa jouduin työmatkan takia siirtämään ennalta sovittua noin 2 viikkoa eteenpäin. Se että jouduin ensimmäisen aikani siirtämään oli jo itsessään johdatusta. Tuon 2 viikon aikana, 22.1.2013 koirani Fanny kuoli. Tarvitsin tuon tapahtuman jälkeen ohjausta ja energiaa entistä kipeämmin. Aika jo oli valmiina, viikon päästä koirani kuolemasta.

Hoitajilla on erilaisia tapoja tehdä hoitoa. Minun hoitajani peitteli minut hoitopöydälle huovan alle, ja koko hoidon ajan hän piti minua nilkoista kiinni. Hän kertoi minulle asioita, asioita joita kuuli enkelten kuiskivan. Hän kertoi miksi koirani oli lähtenyt pois, mitä se merkitse minun elämässäni, ketkä kulkevat aina vierelläni, miten puhun enkeleille ja miten pyydän heiltä ohjausta kun sitä tarvitsen. Kun haluaisit jotain tapahtuvan, pyydä enkeleiltä hiljaa mietteissä tai ääneen muodossa "olisin iloinen jos...". Toinen asia mitä enkeleille tulee sanoa, on kiitos. Hoidon aikana itkin, mieli kepeytyi, asiat selkenivät. Hoitaja kertoi minulle miksi minä olen täällä, mikä on minun tehtäväni. Minä olen vanha sielu, ja ymmärrän tuon tiedon jälkeen paremmin sitä mitä minulle on tapahtunut. Tuon käynnin jälkeen opin katsomaan aiemmin tapahtunutta realistisesti, kääntämään sen positiiviseksi, irrottautumaan katkeruudesta. En edelleenkään sano, että työ olisi tehty ja kokonaan eheytynyt olisin, ehei, matkaa on vielä.
Tuon hoitokerran jälkeen laitoin tietysti heti testiin tuon "olisin iloinen jos...". Ja kappas, pyysin kahta asiaa tuon illan aikana, sain molemmat. Aina asioita ei tapahdu vaikka kuinka pyytäisit, mutta silloin niiden ei kuulukkaan tapahtua ja joskus asiat tapahtuvat viiveellä. Asiat tapahtuvat juuri silloin kun niin on parasta.

Tänä päivänä juttelen enkeleille päivittäin, en aina ääneen, myös mielessäni. Pyydän heitä mukaan eri tilanteissa, missä muodossa tilanne sitä vaatiikaan. Jooga-tunnille mennessäni pyydän enkeleitä mukaan rauhoittamaan, tuomaan kykyä olla läsnä vain itseäni ja kehoani varten. Töissä asiakastapaamiseen mennessä, pyydän rohkeutta, itsevarmuutta ja selkeyttä.Töistä kotiin tullessa pyydän kykyä irrottautua päivän tapahtumista. Nukkumaan mennessä kiitän kuluneesta päivästä.

En näe enkeleitä heidän koko olemuksessaan, mutta yhden valoina nähdyn kokemuksen teille tähän loppuun jaan: Jokaisella arkkienkelillä on oma valonsa. Arkkienkeleitä on seitsemän, jokainen työskentelee tietyllä säteellä. Useasti minulle on noussut enkelikorttipakasta (jota käytän silloin kun ohjausta tarvitsen) arkkienkeli Mikael. Mikael on rohkeuden, vahvuuden ja suojeluksen enkeli. Hänen valonsa on kirkkaan sininen. Eräänä iltana metsässä kävellessäni koirani kanssa, huomasin sinisen valon vilahtavan pensaassa. Toinen valo välähti hieman kauempana. Kolmas valo tuli taas eri suunnasta. Taisin jopa puistella päätäni, että mitä ihmettä. Kävelimme hieman eteenpäin, kulman takana oli saksanpaimenkoira irrallaan. Omistaja oli kyllä vieressä, mutta ei viitsinyt koiraansa kytkeä. Meinasin kääntyä kannoillani, sillä vaikka isojen rotujen ystävä olenkin, saksanpaimenkoiraa pelkään jostain syystä. Sitten valot tulivat mieleen, ja tunsin että meitä suojataan. Kävelimme koirani kanssa tuon "pariskunnan" ohi, sakemanni nosti niskavillansa, mutta siinä kaikki. Kaikki hyvin. Tuo on ainut kokemus jossa olen ohjauksen nähnyt. Toivottavasti näen niitä lisääkin. Uskon niin.

Höyhenet ovat viestejä enkeleiltä. Jos alat tarkkailemaan ajatuksiasi ja ympäröivää maailmaa, huomaat että sinulle läheteään viestejä aikatavalla.
Valpasta keskiviikkoa!








2 kommenttia:

Kiitos kun luit tekstejäni. Kommenttisi lisää iloa päivääni!