Ohjausta

Viime kirjoituksessani kerroin sattumuksesta, joka tapahtui viime pääsiäisenä.

Niin kuin kirjoitin, olin myös nyt lomailemassa Pohjoisessa, lähdimme ystäväni kanssa viettämään iltaa Oulun yöhön myös tällä kertaa. Päädyimme samaan baariin, jossa tuolloin pääsiäsenä koin kohtaamisen. Vaikka tiesin tämän miehen olevan tällä hetkellä kaukana lomailemassa, rohkenin laittaa hänelle viestin (alkoholin osuutta asiaan tutkitaan... :) ), jossa kerroin olevani samassa paikassa jossa tapasimme, vain hän puuttui.

Sain vastauksen seuraavana yönä; tapaamani mies kertoi, että matka oli sujunut erittäin hyvin, hän kertoi löytäneensä matkalta onnen ja tuovansa sen mukanaan Suomeen.
Vastasin; matkasi on siis onnistunut täydellisesti, löysitpä onnen missä muodossa tahansa, olen onnellinen puolestasi. Onni on hyvä tunne!

Ei enää viestejä.
Tuona yönä, kun sain mieheltä viestin, kurkkuuni nousi pala, aloin voida huonosti. Reagoin kaikkeen kehollani. 04 yöllä pyysin ohjausta enkeleiltä. Sain ohjauksen joka kirvoitti kyyneleet silmiin, mutta pala katosi. Ohjaus kosketti minua valtavasti, koska tunnistan sen. Niin kuin aikaisemmin olen kirjoittanut kuinka menneisyys muokkaa meitä, tämä liittyy siihen. Ja voi taivas, että yritän koko ajan päästää menneestä irti! Olen hyvällä tiellä vaikka unohdettavaa on vielä paljon. Tulkitsen ohjauksen niin, että minulle kyllä annetaan kohtaamisia ja rakkautta, kun vain karistan menneet ja uskallan.

Vaikka pääsiäisenä tapahtunut kohtaaminen ei ehkä ollutkaan sitä mitä toivoin, olisi se viesti tulevasta :)
Kesäistä viikon jatkoa!