keskiviikko 6. elokuuta 2014

Hiljaiseloa ja sattumuksia

Olen viettänyt hiljaiseloa blogini suhteen muutaman viikon, johtuen alkaneesta lomastani. Tekstiä voi siis elokuun ajan tulla verkkaisesti, mutta tahti kiihtynee syksyä kohti.

Tällä hetkellä vietän lomaani kaupungissa, josta olen kotoisin. Huomenna jatkan matkaani Ouluun, jossa tapaan ystäviäni. Täällä pohjoisessa oleminen ja Ouluun meneminen on ihanaa, mutta saa myös oloni tuntemaan haikeutta ja ikävää.

Viime keväänä olin täällä pääsiäisen aikaan. Olin aikeissa viettää lomaa kotipaikkakunnallani ja myös silloin käydä tapaamassa muutamaa ystävääni Oulussa. Mielessä ei käynyt sattumaltakaan laukkuani pakatessa, että voisin päätyä yöelämään. Näin kuitenkin kävi, kun ystäväni ilmoitti saavansa poikansa hoitoon ja ehdotti tyttöjen iltaa "niin kuin ennen hyvinä aikoina". Selvä, ystäväni vaatekaapin kautta kaupungille ja Oulun yöelämään. Vietimme paljon aikaa Oulussa asuessani, eli yli 7 vuotta sitten, eräässä baarissa joka sijaitsee keskeisellä paikalla, Oulun rotuaarilla. Ehdimme hetken olla baarissa ja tanssia. Porukka, jota baarissa oli, oli täyttänyt juuri ja juuri 20 vuotta, ja totesinkin ystävälleni että tunnen itseni äärettömän vanhaksi. Kun DJ ei tiennyt mikä on Alice Cooperin biisi Poison, se oli meille liikaa. Lähdimme jatkamaan matkaa.
Illan aikana tapasin miehen. En kiinnittänyt tähän yksilöön huomiota ensin, mutta myöhemmin tämä osoittautui varsin supliikiksi ja miellyttäväksi illan aikana muutamia lauseita vaihtaessamme. Illan aikana pyysin miestä tanssimaan, mutta sain pakit. "Selvä, neeext!" ajattelin :)
Kun ilta oli päättymässä ja olimme hakemassa takkejamme, sama mies istui baarin tuulikaapissa ja tuijotti minua. Puhelin muille miehille ja tuttavilleni, mutta aikaisemmin tapaamani mies tuli seuraamme. Oli viittä vaille, että en kehottanut häntä kääntämään nenäänsä kohti ulko-ovea ja todennut että hänen junansa meni jo. Jokin miehessä kuitenkin vetosi ja kun hän sinnikkäästi pyysi saada tietää nimeni, kerroin sen hänelle. Sitten mies katosi. 5 minuuttia tämän tapahtuman jälkeen avasin facebookin, johon mies oli laittanut minulle viestiä.
Seuraavana päivänä menimme kahville. Kävelimme puistossa, hänen seurassaan oli äärimmäisen helppo olla.
Tapasimme myös seuraavana päivänä. Huomasimme kuinka paljon yhteistä meillä olikaan ja kuinka hyvin tulimme juttuun keskenämme. Sen enempää ei kuitenkaan tapahtunut. Tiesin että miehellä oli joku pieni säätö meneillään naisen kanssa joka tällä hetkellä asuu kaukana, ison rapakon toisella puolella. Ymmärsin myöhemmin miksi emme tavanneet kesän aikana, suunnitelmista huolimatta. Tähän ihmiseen voi luottaa. Hän ajattelee kuin minäkin, kun joku on kesken, ei toista voi aloittaa ennen kuin edelliseen on ratkaisu löytynyt.
Mies on nyt siellä rapakon takana. Hän tulee takaisin kun minä lähden kotiin Vantaalle. Menemme ristiin. En tapaa häntä tällä reissulla, ja tästä syystä mieleni on haikea, jopa kyynel saattaa tulla silmä nurkkaan. Jostain syystä hän on vallannut ajatukseni. Pidimme tiiviisti yhteyttä tuon pääsiäisen jälkeen, mutta kun huomasin ajattelevani häntä taukoamatta, oli aika ottaa etäisyyttä.
Kuka tietää mitä syksy tuo tullessaan. En halua ja suostu uskomaan, että juttumme olisi tässä. En vain voi! Mutta jos se oli, mitä minulle halutaan tällä viestittää? Tapahtumaketjulla täytyi olla tarkoituksensa, kaikki oli niin täyttä sulavaa sattumaa. Ehkä se selvinnee ajan kanssa....



Vielä loppuun on pakko kertoa eilisestä sattumuksesta. Ajoin Kuopiosta pohjoiseen. Ajoin kuitenkin harhaan, ja poikkesin siltä reitiltä jota pitkin olin Kuopioon päin tullut. Jos en olisi ajanut harhaan, en olisi löytänyt valloittavaa, täysin autiota uimarantaa, joka oli lämpimine vesineen hetken täysin minun. Kesä ja loma! Joskus voi olla hyväkin hieman eksyä reitiltä ;)
Ihanaa aurinkoista viikkoa!









2 kommenttia:

  1. Voi mikä kohtaaminen. Tälläkin ihmisellä joku tarkoitus elämässä, aika näyttää mikä :)

    VastaaPoista
  2. Niinpä, sitä odotellessa :)

    VastaaPoista

Kiitos kun luit tekstejäni. Kommenttisi lisää iloa päivääni!