Jännän äärellä

Lomani päätteeksi otin kortin alkavalle syksylle. Mitä "syyskausi" toisi tullessaan?

Sain kortin Luovuus.

Luulin löytäneeni kanavan johon puran luovuuttani, tämän blogin. Pyysin enkeleiltä myös ohjausta , niin kuin kortissa kehotetaan. 

Pari päivää sitten jouduin kyseenalaistamaan luovuuteni. En lähde sen kummemmin tässä tapahtunutta avaamaan, mutta omaa ilmaisuani jouduin miettimään ja mietin edelleen.

Kirjoitukset ovat minun ajatuksia, minun kasvutarina. 

Tajusin tuossa iltalenkillä erään asian; lukossa ollut alintajuntani alkaa avautua. Pikkuhiljaa.

Olen pyöritellyt muutaman päivän tätä asiaa mielessäni. Tänään puhuin sen auki. Puhumisen ja kuuntelijan voimaa ei voi aliarvioida.

Päätin, että jatkan kirjoittamista. Tämä on minun omani , minun luomani, minun ajatukseni. Asia jota olen pitkään halunnut tehdä.

Nämä ovat minun kokemuksiani, omia tuntemuksiani. Omissa ajatuksissa ja omassa kasvussa ei ole mitään anteeksipyydettävää. 

Mitenkäs se menikään; miulla on oikeus miun ommiin tunteisiin :)