Aamu. Heräsin koirani tassujen rapsutteluun ja hännän paukutukseen. Ajatus; pääni on kipeä, niin kuin eilen illalla nukkumaan mennessä. En jaksa. Haluan jäädä vain sänkyyn makaamaan, en halua lähteä tänään yhtikäs mihinkään.
Aurinkoinen syysilma piristää hieman. Mieli on silti synkkä, kyyneleet nousevat silmiin. Myönsin itselleni viikko sitten, että olen yksinäinen. Ennen kielsin sen, mutta nyt myönnän, että ihminen tarvitsee täydentyäkseen toisen ihmisen. Osaan elää yksin, enkä häpeä sitä. Mutta minäkin kaipaan läheisyyttä. Osani on oma valintani, tarvitsin sitä kasvaakseni. Ymmärtääkseni. Syksy....
Istuin puunrungolle metsään. Huomasin maassa risujen ja sammaleiden joukossa hämähäkin kutoman verkon. Aamu oli vielä niin aikainen, kaste ei ollut ehtinyt kuivua. Se millaisena verkko näkyi aamukasteessa oli uskomattoman kaunista. (Minulla ei ollut kameraa mukana, mutta se ei ehkä olisi tehnyt edes näylle oikeutta).
Käänsin hetkeksi pääni pois ja kun katsoin maahan ja seittiä uudestaan, yhtäkkiä samanlaisia aamukasteen kostuttamia verkkoja oli ympärilläni kymmeniä! Suuni loksahti auki. Mistä nämä tulivat? Miten en näitä huomannut aikaisemmin? Isoja ja pieniä, levymäisiä, kolmiulotteisia, eri muotoisia. Luonto järjesti minulle oman taidenäyttelynsä. Kiitos siitä!
Vaikka mieli on välillä maassa, kuinka synkkä tai musta, mieli ja katse on hyvä pitää avoimena, vaikka se tuntuisi välillä vaikealta. Universumi haluaa aina kertoa sinulle asioita ja näyttää sen positiivisia puolia. Sen minä opin tänään.
Aamulla olisin toivunut syliä ja käsiä, jotka olisivat voineet hieroa kipeää niskaani ja saaneet päänsärkyni kaikkoamaan. Niitä en saanut, mutta sain jotain muuta. Universumi heittelee minua tänään mojovilla palikoilla. Ihmiset, joita juuri tänään en olisi jaksanut nähdä (puolitutut ja entisen ihastukseni vaimo, joka jostain ihmeellisestä syystä pitää minua hyvänäkin tuttuna), ovat tulleet vastaan. Ja tunnen, että kaikki ei ollut vielä tässä. Joten bring it on! Olen auki ja otan vastaan sen mitä vastaan tulee. Ja toivon, että ymmärtäisin mitä näillä asioilla tarkoitetaan ja halutaan kertoa. En ymmärrä ehkä vielä tänään, mutta ehkä ymmärrän huomenna. Jospa uskaltautuisin vielä tänäänkin nenän ulos pistämään...
"Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
Että kuiskauskin on huuto
En vaihtais sekuntiakaan
En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja
En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja
Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt"
- Samuli Putro, Olet puolisoni nyt
<3 Juuri eilen katsoin pätkän Meidän häät ohjelmasta, jossa pappi puhui tästä kuinka tarvitsemme toista, ei väliä onko se mies miehelle, nainen naiselle vai ristiin. Ja hän lausui ihanan ajatuksen, minkä otin talteen --> Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne minut haudattakoon. (Ruut 1: 16–17)
VastaaPoistaAihe on pinnalla nyt monella tavalla tai toisella vähän joka puolella :) Kiitos tuosta ajatuksesta Katja <3
Poista