"Maktub" - niin on kirjoitettu

Viime viikot olen uinut aika syvissä vesissä. Siksi olen hetken viettänyt hiljaiseloa. Syksy. Niin kuin eräässä edeltäneessä teksissä pohdin, ei päästänytkään otteestaan vaan vei syvemmälle. Nyt alkaa taas valoa näkyä tunnelin päässä.

Olen myös syvissä ajatuksissa tällä hetkellä. Luin kahdessa päivässä Paulo Coelhon kirjan Alkemisti. Olen kuullut kirjasta jo kauan sitten, mutta olen kuvitellut sen olevan tiiliskiven kokoinen opus, ja hitaana lukijana minua sellainen on kauhistuttanut. No, teokseen tutustuneet jo tämän tietävät, teos ei ole tiiliskiven kokoinen. Se on 171 sivua pitkä ja helppo lukuinen. Ihailen Coelhon tapaa kirjoittaa selkeästi. Coelho vie lukijan tarinaan. Niin syvälle tarinaan, että en ole edelleenkään varma luinko jonkun toisen elämänkerran, fantasiaromaanin vai faktatietoon perustuvan tietokirjan. Niin tai näin, sain ajatuksia koko elämäntielleni.

Tarina alkaa näin;
"Pojan nimi oli Santiago. Alkoi hämärtää kun hän saapui lammaslaumoineen vanhalle, autiolle kirkolle. Kirkon katto oli sortunut aikoja sitten, ja suuri vaahtera kasvoi entisessä sakaristossa."
Tarina loppuu näin;
"Pojan nimi oli Santiago. Hän tuli pienen, aution kirkon luo juuri kun alkoi hämärtää. Vaahtera oli yhä sakaristossa ja puoliksi sortuneen katon lävitse näkyivät yhä tähdet. Hän muisti yön jonka oli viettänyt siellä lampaineen; se olisi ollut rauhallinen yö jollei hän olisi nähnyt unta. Nyt hänellä ei ollut mukanaan lammaskatrasta vaan lapio."

Se mitä alun ja lopun väliin mahtuu, kertoo siitä kuinka tärkeää ja rikastuttavaa on seurata omaa elämäntietään, unohtamatta mistä tulemme ja mitä olemme. Ja kuinka oman elämäntien voi löytää jo sieltä missä on. Coelhon kirjoituksen mukaan, sydän tietää kaiken, koska se on lähtöisin Maailman sielusta. Ja sinne se myös jonain päivänä palaa. Kuuntele sydäntäsi niin seuraat omaa elämäntietäsi.
Kirja on täynnä ajatuksia, jotka antavat ajattelun aihetta. Tämä ajatus kolahti tähän hetkeen eniten. Se on ote Alkemistin ja pojan välisestä keskustelusta aavikolla.
"Sinun on opittava seuraava asia: ennen unelman toteutumista Maailman sielu tutkii kaiken matkan varrella opitun. Se ei tee niin pahuuttaan vaan siksi, että omaksuisimme kaikki ne opetukset jotka olemme oppineet kulkiessamme kohti unelmaa ja päämäärää. Siinä vaiheessa useimmat antavat periksi. Kutsumme sitä aavikon kielellä hetkeksi jolloin`ihminen kuolee janoon nähdessän jo kaukana siintävät palmut`. Kaiken etsinnän pohjana on aloittelijan hyvä onni, mutta lopussa voittaja joutuu aina koetuksella. Poika muisti kotimaansa vanhan sananlaskun, jonka mukaan yö on synkin juuri ennen auringonnousua."

Kirjan alussa kerrotan kolmenlaisista Alkemisteista. Kolmas on sellainen joka ei ole koskaan kuullut alkemiasta, mutta on oma elämänsä kautta onnistunut löytämään Viisasten kiven.
Minulla heräsi ajatus. Ajatus, että jokainen ihminen voi olla oman elämänsä Alkemisti, jos vain uskaltautuu seuraamaan ennusmerkkejä unohtamatta lähtökohtaansa.

Minun oli aika tarttua kirjaan nyt, ennen en ollut edes teosta tutkinut. Suosittelen lukemaan kirjan, jos oma elämäntie tuntuu olevan hukassa. Pyörittele kirjaa hetki kädessäsi ennen kuin päätät ostaa tai lainata sen. Sydän kertoo milloin sinun on oikea aika lukea se.

Kaikki lainaukset ovat kirjasta:
Paulo Coelho, Alkemisti
julkaisija Bazar