Ajatuksia ystävyydestä

Juhlapyhät ovat syystä tai toisesta minulle aina hieman ahdistavia. Pitää olla suunnitelmia. pitää olla hauskaa, pitää kunnioittaa perinteitä... tai ainakin niin minä jotenkin odotan toisten odottavan, miksi, en tiedä?
Juhlapyhät ovat ehkä siksi minulle ahdistavia, koska elän yksin ja olen elänyt suurimman osan elämästäni. Sen toisen puoliskon löytäneen ei tarvitse miettiä kenen kanssa olisi ja kenen kanssa tekisi. Palaan vaikeisiin ja vähemmän vaikeisiin suhteisiini miehiin joskus myöhemmin kirjoituksissani.
Tänään pohdin ystävyyttä. Minulla ei koskaan ole ollut parasta ystävää. Jos sillä tarkoitetaan ystävää, joka tuntee sinut paremmin kuin sinä itse, voit jakaa hänelle kaikki surut ja ilot, ei tarvitse miettiä mitä sanoisi ja vaikka sanoisi, hän ei tuomitse. Olen hyvä kuuntelija, mutta en hyvä kertoja. Kirjoitan aiheesta ja minulla on paljon sanottavaa, mutta en puhu  jos minulta ei kysytä. Ehkä tämä johtuu siitä, että lapsuudessani kotona ei puhuttu tunteista; miltä sinusta tuntuu, mitä mieltä olet jne. Parempi oli pitää tiedot itsellään ja olla niin ettei aiheuta kenellekkään mitään vaivaa. Olen luonut vahvan suojakuoren, mutta huomaan että minun on alkanut helpompi olla, kun päästän sen suojan murenemaan. Jotkut voivat sitä säikähtää, ne jotka tuntevat minut vahvana, kaikesta selviytyvänä. Mutta hei, se ei ole minun ongelma, jos joku ei kestä sitä millainen minä oikeasti olen. Muistan kun jo ala-yläaste aikana silloinen lähin ystäväni kirjoitti; olet minun idolini koska olet niin vahva.
Olen aina halunnut löytää sen parhaan ystävän ja luulen että vihdoin olen sellaisen löytänyt, joka ei arvostele minua, joka malttaa myös minua kuunnella. Minun on vain välillä vaikea luottaa taikka uskoa sitä että joku aidosti välittää. Yritän. Tänään juhlin juhannusta tämän ystävän ja hänen perheensä kanssa. Ja ole erittäin iloinen ja kiitollinen siitä <3
Tänä päivänä yritän olla avoimempi itseni, olen huomannut kun antaa tunteiden, asioiden jotka painavat mieltä tulla ulos, niitä on paljon helpompi käsitellä. Ystävä joka kuuntelee, riittää. Ei aina tarvitse sanoa mitään, riittää että on, ja halaa tarvittaessa jos on vaikeaa. Tai kunhan vain halaa, syytä ei edes tarvita. Tai iloitsee kun ilmassa on onnea ja riemua. On joku joka välittää. Joku jota arvostan ja joka arvostaa minua.
Tänä päivänä vaikka olenkin yksin, en ole yksinäinen, nautin vain omasta seurastani :)
Hyvää juhannusta kaikille lukijoilleni, olitpa sitten yksin yhdessä taikka erikseen!