sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Herätys!!!!

Kirjoitin tekstissäni "Välii", että sairastuin flunssaan, salamaniskusta. Samassa tekstissä kirjoitin millä asioilla oikeasti on väliä ja, että tarvitsin murtajan menneen ja tulevan syksyn väliin. Universumi halusi nyt ravisuttaa; sairastuin keuhkokuumeeseen. Olen maannut 2,5 viikkoa, syönyt 2 antibioottikuuria, katsonut lukemattomia leffoja, lukenut kirjoja, yrittänyt järjestää parhaani mukaan koiralleni toimintaa sisätiloissa, olen kirjoittanut blogia, jutellut itselleni, jutellut enkeleille. Siskoni ja ystäväni ovat minua auttaneet (kiitos <3), käyneet vierailulla luonani, edes hetken ja vieneet koirani mahdollisuuksien mukaan lenkkeilemään.

Minä säikähdin, oikeasti pelästyin. Ja ei ole kieltäminen etten pelkäisi vieläkin. Keuhkokuume kun ei ole leikin asia. Vaikka yrittää ajatuksensa pitää positiivisena, pelko selän takana kuiskii korvaan "entä jos"... 2 viimeistä päivää ovat olleet jo suhteellisen normaaleita, mieleltä ja ololta. Ja se on kysynyt eniten kärsivällisyyttä. Kärsivällisyyttä pysyä levossa, paremmasta voinnista huolimatta.

Nyt minusta tuntuu, että on aika aloittaa jotain uutta. Minut haluttiin pysäyttää, jotta alkaisin uida vihdoinkin pintaan mieleni sopukoista. Alkaa pitäämään taas huolta itsestäni. Ei murehtia turhista, oikeasti elämässäni on kaikki ihan hyvin. Pitää oppia elämään tässä hetkessä. Iloita pienistä asiosta ja alkaa näkemään taas ympärille. Tehdä niitä asioita mitkä tuovat itselle täyttymystä. Sanoa asioita mitä haluaa sanoa. Tehdä muutos jos on pahaolla.

Sanotaan, että elämä etenee 7 vuoden jaksoissa. Minusta tuntuu vahvasti, että uusi jaksoni on nyt alkamassa. Muutin Vantaalle 7,5 vuotta sitten. Silloin olin yhden jakson alussa. Nyt olen valmis aloittamaan jotain uutta. Eikä ole tuulesta temmattua, että mieli ja keho käyvät käsikädessä. Kun mieli sairastuu, sairastuu lopulta kroppakin jos asialle ei tee ajoissa jotain.

Pääsen huomenna töihin. Saan alkaa "kuntouttamaan" itseäni pikkuhiljaa. Nyt vaaditaan edelleen sitä kuuluisaa kärsivällisyyttä, tahtoa ja voimaa. Ihminen menee suhteellisen huonoon kuntoon kun viettää lähes 3 kokonaista viikkoa, lähes kokonaan 4 seinän sisällä. Ylilyönteihin ei ole varaa.

Huomenna minulla on illalla mielenkiintoinen tapaaminen, siitä voi tulla loppuelämäni ensimmäinen päivä... 
Be ready and willing!



2 kommenttia:

  1. Voi sinua mitä oot joutunut käymään läpi lähiviikkoina,mulle tuli ihan paha olo sun puolesta.Kyllä ihmistä välillä pysäytetään rajustikin.Mäkin oon miettinyt,että miten kroppa kestää,kun pistää itsensä henkisesti niin tiukoille itsesyytöksineen ja ahdistuksineen. Uida pintaan mielen sopukoista,kuullostaa herkän kalanaisen tuntemuksilta,olitkos sinä kalanainen?Mä oon aurinkomerkiltäni neitsyt,nousuneitsyt ja kuu on kaloissa.Astrologiakin on vaan yksi tapa hahmottaa itseään,päivähoroskoopit on sitten vaan viihdettä...Kalat ui vaan tunteitten syvissä vesissä ja se ei kyllä ole kovin helppo tie...mutta empaattisuus ja intuitio ja herkkyys on vahvuutta,sitä yritän itselleni tolkuttaa...ja jos ei olis huumorintajua ja edes joskus kykyä nauraa omalle totaalisuudelleen,ei varmaan oltais tässä..tää tietynlainen erakoituminen on kyllä aika raskasta,kun ei halua "rasittaa" muita....toivottavasti en nyt rasittanut sinua tällä purkauksella :)
    yritetään pitää huolta itsestämme,paljon voimia ja uskoa sinulle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Kiisu!
      Anna purkauksien tulla vaan, kiva kuulla että tekstini herättää ajatuksia ja niihin pystyy joku samaistumaan. Olen tähtimerkiltäni oinas, mutta muistaakseni nousevalta kalat.. En nyt aivan tarkkaan muista. Astrologia on mielenkiintoista, en ole itse asiaan niin perehtynyt vaikki kovasti kiinnostaa. Siinähän sinulle bloginaihe? :)
      Empatia, herkkyys ja intuitio avartavat maailmaa, kun vaan muistaa katsella. Ja kiitos, parempaan päin olen menossa mieli avoimempana!

      Poista

Kiitos kun luit tekstejäni. Kommenttisi lisää iloa päivääni!