Isälle

Elämämme

tiet ja hetket

ovat tarkoitusellisia

ja annettu

suurella rakkaudella 

lahjaksi

että oppisimme

rakastamaan toisiamme

ja kiittämään myös heistä

jotka haastavat meitä eniten

syvimmästä pynnöstämme.

- Heli Kolho ja Tuula Turunen, Siivellä

Tänään on isänpäivä. Onnea siis kaikille isille.

Oma isäni lähti ajasta ikuisuuteen lähes 8vuotta sitten. Aika menee nopeasti. Luin tänään Heli Kolhon ja Tuula Turusen Siivellä runokirjaa (kuten ehkä jo huomasitte) ja halusin sieltä antaa itselleni ja isälleni yllä olevan tekstin.

Yhteinen aika oman isäni kanssa ei ollut helppoa, tai sanotaan niin, että sillä oli hetkensä. Emme aivan löytäneet yhteistäsäveltä olosuhteista ja asioista riippuen. Isä oli minulle peili, ja nyt minä opettelen ymmärtämään tuota peiliä, itseäni, ja kasvamaan siitä. Se peili oli kuvajainen siitä, jonka isäni kai omassa lapsuudestaan sai.

Vaikki asiat olisivat voineet olla toisin, en ole katkera.  Ilman sellaista isää kuin sinä olit minulle, minä en olisi tällainen. Kaiken haluan ymmärtää ja anteeksi antaa. Silloin en pystynyt olemaan lapsi niinkuin lapsen olisi ehkä kuulunut olla, sisäinen lapseni on herännyt vasta pikkuhiljaa.  Ja vaikka aina oman vanhemman kanssa ei ole helppoa, hän on silti osa sinua.

(Ajatukset kumpuavat myös Tommy Hellstenin kirjasta Virtahepo olohuoneessa).