sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Intohimoista ja vauvoista



Aloin tuossa perjantaina miettimään intohimoja. Intohimon kohdetta, josta haluat tietää kaiken. Jonka vuoksi haluat oppia aiheesta kaiken, tehdä sen saadaksesi kaiken mitä se vain vaatii. Voisit puhua aiheesta suu vaahdossa monta tuntia putkeen. Innostua ja saada muut innostumaan.

Tunnen erään miehen joka on minua muutamia vuosia nuorempi, valmistunut lääkäriksi ja toimii tällä hetkellä vastaavana lääkärinä. Hän aloitti koulun jossa opiskelee johtamista ja yrityksen rakentamista. Ja nyt puhuu asiasta suu vaahdossa. Oma tie löytyi, ja nyt sen eteen tehdään kaikki mahdollinen. Arvostan.

Iiro Seppänen puhui viimeisimmässä Possessa Base hyppäämisestä. Lennetään oravapuvussa vuorenhuipulta vapaapudotukseen. Syteen tai saveen. Se innostus mikä miehestä huokui sai melkein vedet silmiin. Loukkaantumisista huolimatta, mikä aito rakkaus lajiin. Taito innostaa muitakin.

Luin kesällä Kasey Edwardsin kirjan Kolkyt ja risana. Kasey kirjoittaa siinä luvun joka käsittelee "vertauskuvallista vauvaa". Jep, luit oikein. Vertauskuvallista vauvaa. Sitä asiaa, minkä vuoksi käyt töissä päivisin. Minkä asian vuoksi olet valmis menemään äärimmäisyyksiin. Mikä saa sinut syttymään niin, että lähes muulla ei ole merkitystä. Mikä on sinun vertauskuvallinen vauvasi?

Mietin omaa vauvaani. Mietin, mietin ja mietin. Minulla ei ole koskaan ollut suurta suunnitelmaa. Olen aina kellunut virran mukana, minne se on minua vienytkin. Tehnyt asioita intuition pohjalta. En osaa asettaa itselleni suuria tavoitteita. Mikä on minun vertauskuvallinen vauvani? No töissä pitää käydä tietysti sen takia, että pystyy maksamaan katon pään päällä, saa ruokaa itselle ja tuolle nelijalkaiselle ystävälleni. Työni on mukavaa ja jopa voisin sanoa antoisaa, mutta se ei ole intohimoni.
Tulin siihen lopputulokseen, että aion pitää elämää itsessään vertauskuvallisena vauvanani. Olen kaikelle avoin, mihin se minua kuljettaakin. Haluan nauttia siitä. Haluan toteuttaa ja tehdä asioita, jotka saavat minut hyvälle tuulelle ja voimaan hyvin. Ei kaikilla tarvitse olla suurta suunnitelmaa. Minä olen minä ja elän elämääni niin kuin elän. Go with the flow, ehkä saan jokeen pudonneista oksista kiinni, tai sitten en.
Rentouttavaa sunnuntai-iltaa!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun luit tekstejäni. Kommenttisi lisää iloa päivääni!