My date with Rome 2

Toinen päivä Roomassa valkeni hieman koleana ja sumuisena. Säätiedotuksesta tiesin, että aurinko alkaisi paistamaan puolilta päivin, eli toisenkin päivän sunnitelmani onnistuisivat.

Aloitin aamuni suuntaamalla Vatikaaniin. Olin valinnut hotellini niin, että joka paikkaan pystyi menemään kävellen, en halunnut käyttää aikaani julkisiinkulkuvälineisiin. Kulkuvälineitä ei Roomassa tosiaankaan tarvitse käyttää, mikäli valitsee hotellin keskeiseltä paikalta. Myös suunnistaminen Roomassa on helppoa, koska joka paikassa vastaan tulee piazza,aukio. Karttaa on helppo seurata.

Siis Vatikaaniin. Kun lähdin Roomaan, pyysin silloin ystävääni nostamaan minulle viestin enkeleiltä. Minua matkalle lähtisi ohjaamaan arkkienkeli Mikael. Mikaelista olen puhunut aikaisemminkin. Hän auttaa meitä pääseemään peloista, pinttyneistä ajatuksista. On rohkeuden ja suojeluksen enkeli. Vatikaanissa oli kaikkialla enkeleitä. Tai oikeastaan koko kaupunki, Rooma sekä Vatikaani, on koristeltu enkeleillä. Roomaa voisi kutsua enkelten kaupungiksi, jos LA ei olisi tätä titteliä vienyt. Ikuinen kaupunki ja Euroopan enkelten kaupunki :)

Euroopan enkelten kaupunki

Pietarinkirkko

Vatikaanissa voi aistia hengellisyyden. Pieniä kauppoja kadun varsilla, jotka myyvät kaikkea enkelitauluista krusifikseihin. Pienen Vatikaanin hallitseva rakennus on tietysti Pietarinkirkko. Se on niin kaunis, upea, kuin sen kuvittelinkin olevan. Kohde, jossa olin ajatellut ehdottomasti vierailevani matkani aikana olikin juuri Pietarinkirkko, mutta tulin toisiin ajatuksiin kun näin jonot mitkä veivät turvatarkastukseen. Kovan paikan edessä purin hammasta ja totesin, jotta päiväni aikana ehtisin vielä nauttimaan Roomasta niin kuin olin suunnitellut oli minun jätettävä kirkossa vierailu väliin. Siis toiseen kertaan. Olinhan jo varmistanut paluuni Roomaan edellisenä päivänä. Suosittelen siis suuntaamaan heti kukonlaulun aikaan Pietarinkirkolle niin vältyt pahimmilta jonoilta. Nautin vielä lounaan, ihanan paninin joita saa katukioskeista, Vatikaanissa ennen lähtöäni. Mahtavaa kokemusta ja mielen rauhallisuutta rikkaampana lähdin suunnistamaan takaisin Roomaan.

Saavuin Villa Borghesen puistoon puolenpäivän jälkeen. Villa Borghese on aikoinaan ollut suuri maatila, mutta sittemmin siellä on kahviloita, museoita, gallerioita ja jopa elokuvateatteri. Puisto on niin valtava, että siellä on mahdollisuus vuokrata pyörä tai rullaluistimet käyttöönsä. Ja ennenkaikkea, puistossa on jotain mistä sisäinen lapseni on aina innoissaan; eläinpuisto! Kyllä, matkasuunnitelmani piti sisällään vierailun kuvan kauniissa puistossa ja sen eläintarhassa :)

Villa Borghesen puisto on sydämen muotoinen

Kuten säätiedotus oli luvannut, aurinko alkoi paistamaan ja vaikka oli vasta alkukevät, kohosi lämpötila kesäisiin +20 lukemiin. Mikä sen parempaa kuin nauttia auringosta, seurata eläimiä, nauttia elämästä! Eläintarhasta lähdettyäni jäin kuljeskelemaan puistoon ja koska jalkani kaipasivat lepoa kävelyn jälkeen, ostin kioskista ai niin ihanaa italialaista jäätelöä, kaivoin kirjani laukusta ja istuuduin suihkulähteelle lukemaan.  Ei olotila ja elo tuosta voi juuri parantua. Tunsin olevani täysin turvassa ja olevani osa Italiaa. Ja kyllä ne "bella bella" kommentitkin saivat hymyn huulille :)

Eläintarhassa :)

Puistosta lähdettyäni alkoi olla jo ilta ja päätin suunnata illalliselle. Paluumatka ei mennytkään aivan suunnitelmien mukaan, tai noh, siitä tuli hieman pidempi kuin piti. Roomassa on helppo suunnistaa, mutta mitäs sitten kun tiput kartan ulkopuolelle... ? Minulla on hyvä suuntavaisto, mutta Rooman kokoisessa kaupungissa sekin petti. Onneksi turvana ja mahdollisuutena on aina ottaa taksi, jos näin käy. Minä en kuitenkaan ottanut, vaan itsepintaisesti ajattelin "ja minähän selviän tästä". Ja niin selvisinkin. Hieman pidemmän matkan vain käveltyäni, löysin itseni taas kartalle. Päätin suunnata illastamaan takaisin Espanjalaisille portaille, joilla olin ylhäisessä yksinäisyydessä (usko tai älä) aamulla vieraillut. Nautin illallisen pitkän kaavan mukaan, jonka jälkeen olin aivan puhki päivästä. Oli aika kiittää Roomaa hienoista toisista treffeistä ja suunnata jäätelökioskin :) kautta nukkumaan.

Villa Borghesen kuvankauniissa puistossa

Matkani oli minulle riemuvoitto! Minä pystyin ja kykenin matkustamaan yksin. Ja mikä oli mahtavinta ja samalla oudointa, se oli minulle täysin luontevaa. Edelleen, miksi en ole tehnyt sitä aikaisemmin? Siksi että aika oli nyt. Sain hurjasti itseluottamusta ja itsevarmuutta. En ajattele mitä muut ajattelevat. Matka oli matka itseeni, omiin ajatuksiini ja läsnäoloon vain itselleni. Suosittelen kaikille joskus matkustamaan yksin. Saat suunnitella aikataulusi vain omasi mukaan, voit syödä milloin ja missä tahansa, voit vaihtaa suunnitelmia jos jokin asia tuntuukin paremmalta. Olen suunnitellut jo seuraavaa matkaa jonka tekisin myös Italiaan. Yksin.

Sain tänään ystävältäni lahjaksi kynttilän, jonka viesti huurretunlasin kyljessä on seuraava; usko itseesi, siihen kuka olet ja mitä kaikkea voit olla!