Pistetäänkö purkkiin?

Pian on aika sanoa heipat kuluvalle vuodelle ja toivottaa tervetulleeksi uusi. Uusi vuosi, uusi mahdollisuus.

....ja vaikka joskus vaarallinen, 

on matka silti ihmeellinen, 

mahdollisuus...

Samuli Edelmann, Mahdollisuus

Vuosi 2014. Voisi sanoa yhdellä sanalla monipuolinen. Tai ehkä lisäisin toisenkin sanan, kasvattava.

Itsellä vuosi alkoi valtavalla liikunnan riemulla, innostuksella ja liikunnallisilla tavoitteilla. Muistan sen ensimmäisen juoksulenkin; 20min pilkkoontui 6 osaan, mutta 20min tuli täyteen! (Syynä huono juoksukunto ja uuden vuoden aattona nautittu shampanjapullo...) Tavoitteellista liikuntaa kesti kevääseen, maaliskuuhun, jolloin tuli vastaan ylikunto. Piti painaa jarrua ja alkaa vain harrastamaan.

Huhtikuun alku oli minulle uuden alku; ensimmäinen matkani yksin. Matka minuuteen, matka uusiin mahdollisuuksiin. Rooma. Rooma. Rooma.

Huhtikuussa tapasin myös ihmisen, joka vei sydämestä palasen (sittemmin se on kyllä saatu takaisin). Odotuksia ja toiveita. Toiveita jotka loppu kesästä tulivat päätökseen. Eivät toteutuneet.

Kesä meni jollain tavalla suorittaen, ote alkoi huikean ja vauhdikkaan kevään jälkeen lipsua.

Heinäkuussa tapasin jälleen ihmisen, jolta odotin ja jolta toivoin. (Kirjoitin tuohon viitaten silloin tekstin "avautui", ei avautunut ;) )

Syksy meni itseäni hakien. Alkoi jyrkkä alamäki ja minut vietiin äärirajoille. Tajusin mitä asioita kaipaan ja tarvitsen. En saanut mistään kiinni. Silloin mietin millä on oikeesti välii? Mieli sairastutti kehon ja niinhän sitä sanotaan, että vain täydellisen romuttumisen kautta voi syntyä jotain uutta. 

Loppuvuodesta heräsin uudelleen tähän päivään, arvostamaan itseä ja terveyttä. Kiittämään siitä mitä minulla on. Kiitos!

Vuosi 2014 on ollut myös ystävä piirissäni kavattava. Moni on herännyt henkiseen kasvuun. Muutkin kuin minä aloitti joogan. Joku aloitti meditaation. Heräsi elämään. Heräsi elämään tavalla, että on muutakin kuin työ ja suorittaminen. Monen parisuhde päättyi. Vuoteen mahtui ystäviä, mahtavia matkoja, huikeita elämyksiä. Kiitos vuodelle 2014, kasvun vuosi kaikin tavoin!

Mitäs sitten ensi vuonna? Vuonna 2015. Yhden lukijani kanssa tuli puheeksi spontaanius. Kyllä, harjoittelen. Sain loppuvuodesta kokea ne perhoset taas vatsanpohjassa. Kyllä, niitä tavoittelen. Haluan opetella kuuntelemaan sydäntäni ja tehdä asioista jotka tuntuvat minusta hyviltä. Lupaan pitää huolta terveydestäni. Olla enemmän läsnä ystävilleni ja läheisilleni. Olla avoin kaikelle uudelle, rakkaudelle, mitä maailma minulle tarjoaa ( ja sen kaiken huomaamiseen pyydän apua valon ystäviltämme, näyttäkää ja antakaa meidän nähdä).

Huippua loppuvuotta ystävät ja toverit, fiilistellään, kerrataan ja opitaan. Sitten otetaan uusi avosylin vastaan!