Keskustelua sydämeni kanssa

Ensilumi satoi tänään. Vedin sälekaihtimet olohuoneen ikkunasta ylös ja katselin putoavaa lunta, lintuja ikkunan edessä olevassa koivussa ja kuuntelin Samuli Edelmania. Nautin vain hetkestä ja tunnelmasta. Erityisesti alla oleva teksti sai minut ajattelemaan. Toivo tulevasta, minä kasvan taas. Ja voimistun.

(Olen siis edelleen sairauslomalla, paluuni töihin ei sujunut suunnitelmien mukaan. Koitetaan ensi viikolla uudestaan :) ) Mukavaa loppuviikkoa!

 

Sieluni kaltainen

- Samuli Edelmann

Olen ohittanut kukkulan ja radan penkereen
Sen kohdan, jossa loppui leikit lapsuuden
Nuoruus on pullo pakkasella, kuumaa humalaa
Hioutuen, kipunoiden

Olen matkalla sun luoksesi, kun perille mä tuun
Pyydän, riisu takkini pois varoen
Minä olen luojan veistos, mutta keskeneräinen
Hioutuen, kipunoiden

Käy kauniimmaksi päivät, ne kirkkaammiksi hankautuu
Käy vahvemmaksi päivät, ne kaatuessaan voimistuu
Kun minusta hioutuu vähitellen sieluni kaltainen

Olen rakastanut elämää, sen tuulen huminaa
Syli auki juossut vastaan sitä ahmien
Syöksynyt sen virtaan, halveksien kuolemaa
Hioutuen, kipunoiden

Käy kauniimmaksi päivät, ne kirkkaammiksi hankautuu
Käy vahvemmaksi päivät, ne kaatuessaan voimistuu
Kun minusta hioutuu vähitellen sieluni kaltainen

Olen kiristänyt lankaa syntymästä kuolemaan
Olen piiloutunut perkelettä, vuoroin jumalaa
Ota minut vastaan, ota minut nyt
Hioutuen, kipunoiden

Käy kauniimmaksi päivät, ne kirkkaammiksi hankautuu
Käy vahvemmaksi päivät, ne kaatuessaan voimistuu
Kun minusta hioutuu vähitellen sieluni kaltainen