My date with Rome 2

Toinen päivä Roomassa valkeni hieman koleana ja sumuisena. Säätiedotuksesta tiesin, että aurinko alkaisi paistamaan puolilta päivin, eli toisenkin päivän sunnitelmani onnistuisivat.

Aloitin aamuni suuntaamalla Vatikaaniin. Olin valinnut hotellini niin, että joka paikkaan pystyi menemään kävellen, en halunnut käyttää aikaani julkisiinkulkuvälineisiin. Kulkuvälineitä ei Roomassa tosiaankaan tarvitse käyttää, mikäli valitsee hotellin keskeiseltä paikalta. Myös suunnistaminen Roomassa on helppoa, koska joka paikassa vastaan tulee piazza,aukio. Karttaa on helppo seurata.

Siis Vatikaaniin. Kun lähdin Roomaan, pyysin silloin ystävääni nostamaan minulle viestin enkeleiltä. Minua matkalle lähtisi ohjaamaan arkkienkeli Mikael. Mikaelista olen puhunut aikaisemminkin. Hän auttaa meitä pääseemään peloista, pinttyneistä ajatuksista. On rohkeuden ja suojeluksen enkeli. Vatikaanissa oli kaikkialla enkeleitä. Tai oikeastaan koko kaupunki, Rooma sekä Vatikaani, on koristeltu enkeleillä. Roomaa voisi kutsua enkelten kaupungiksi, jos LA ei olisi tätä titteliä vienyt. Ikuinen kaupunki ja Euroopan enkelten kaupunki :)

Euroopan enkelten kaupunki

Pietarinkirkko

Vatikaanissa voi aistia hengellisyyden. Pieniä kauppoja kadun varsilla, jotka myyvät kaikkea enkelitauluista krusifikseihin. Pienen Vatikaanin hallitseva rakennus on tietysti Pietarinkirkko. Se on niin kaunis, upea, kuin sen kuvittelinkin olevan. Kohde, jossa olin ajatellut ehdottomasti vierailevani matkani aikana olikin juuri Pietarinkirkko, mutta tulin toisiin ajatuksiin kun näin jonot mitkä veivät turvatarkastukseen. Kovan paikan edessä purin hammasta ja totesin, jotta päiväni aikana ehtisin vielä nauttimaan Roomasta niin kuin olin suunnitellut oli minun jätettävä kirkossa vierailu väliin. Siis toiseen kertaan. Olinhan jo varmistanut paluuni Roomaan edellisenä päivänä. Suosittelen siis suuntaamaan heti kukonlaulun aikaan Pietarinkirkolle niin vältyt pahimmilta jonoilta. Nautin vielä lounaan, ihanan paninin joita saa katukioskeista, Vatikaanissa ennen lähtöäni. Mahtavaa kokemusta ja mielen rauhallisuutta rikkaampana lähdin suunnistamaan takaisin Roomaan.

Saavuin Villa Borghesen puistoon puolenpäivän jälkeen. Villa Borghese on aikoinaan ollut suuri maatila, mutta sittemmin siellä on kahviloita, museoita, gallerioita ja jopa elokuvateatteri. Puisto on niin valtava, että siellä on mahdollisuus vuokrata pyörä tai rullaluistimet käyttöönsä. Ja ennenkaikkea, puistossa on jotain mistä sisäinen lapseni on aina innoissaan; eläinpuisto! Kyllä, matkasuunnitelmani piti sisällään vierailun kuvan kauniissa puistossa ja sen eläintarhassa :)

Villa Borghesen puisto on sydämen muotoinen

Kuten säätiedotus oli luvannut, aurinko alkoi paistamaan ja vaikka oli vasta alkukevät, kohosi lämpötila kesäisiin +20 lukemiin. Mikä sen parempaa kuin nauttia auringosta, seurata eläimiä, nauttia elämästä! Eläintarhasta lähdettyäni jäin kuljeskelemaan puistoon ja koska jalkani kaipasivat lepoa kävelyn jälkeen, ostin kioskista ai niin ihanaa italialaista jäätelöä, kaivoin kirjani laukusta ja istuuduin suihkulähteelle lukemaan.  Ei olotila ja elo tuosta voi juuri parantua. Tunsin olevani täysin turvassa ja olevani osa Italiaa. Ja kyllä ne "bella bella" kommentitkin saivat hymyn huulille :)

Eläintarhassa :)

Puistosta lähdettyäni alkoi olla jo ilta ja päätin suunnata illalliselle. Paluumatka ei mennytkään aivan suunnitelmien mukaan, tai noh, siitä tuli hieman pidempi kuin piti. Roomassa on helppo suunnistaa, mutta mitäs sitten kun tiput kartan ulkopuolelle... ? Minulla on hyvä suuntavaisto, mutta Rooman kokoisessa kaupungissa sekin petti. Onneksi turvana ja mahdollisuutena on aina ottaa taksi, jos näin käy. Minä en kuitenkaan ottanut, vaan itsepintaisesti ajattelin "ja minähän selviän tästä". Ja niin selvisinkin. Hieman pidemmän matkan vain käveltyäni, löysin itseni taas kartalle. Päätin suunnata illastamaan takaisin Espanjalaisille portaille, joilla olin ylhäisessä yksinäisyydessä (usko tai älä) aamulla vieraillut. Nautin illallisen pitkän kaavan mukaan, jonka jälkeen olin aivan puhki päivästä. Oli aika kiittää Roomaa hienoista toisista treffeistä ja suunnata jäätelökioskin :) kautta nukkumaan.

Villa Borghesen kuvankauniissa puistossa

Matkani oli minulle riemuvoitto! Minä pystyin ja kykenin matkustamaan yksin. Ja mikä oli mahtavinta ja samalla oudointa, se oli minulle täysin luontevaa. Edelleen, miksi en ole tehnyt sitä aikaisemmin? Siksi että aika oli nyt. Sain hurjasti itseluottamusta ja itsevarmuutta. En ajattele mitä muut ajattelevat. Matka oli matka itseeni, omiin ajatuksiini ja läsnäoloon vain itselleni. Suosittelen kaikille joskus matkustamaan yksin. Saat suunnitella aikataulusi vain omasi mukaan, voit syödä milloin ja missä tahansa, voit vaihtaa suunnitelmia jos jokin asia tuntuukin paremmalta. Olen suunnitellut jo seuraavaa matkaa jonka tekisin myös Italiaan. Yksin.

Sain tänään ystävältäni lahjaksi kynttilän, jonka viesti huurretunlasin kyljessä on seuraava; usko itseesi, siihen kuka olet ja mitä kaikkea voit olla!

My date with Rome 1

Kun kirjoitin matkastani Prahaan mainitsin, että kirjoitan myös viime keväisestä matkastani Roomaan. Kerron myös siitä mikä, miksi ja mitä matka minulle merkitsi, muutamia minulle tärkeitä faktoja unohtamatta. Minä kohtasin Rooman näin :)

Ehkä olen aiemmin maininnut, että vuoden 2014 alku merkitsi minulle muutosta ja uuden alkua, keskittymistä itseeni. Kaiken turhan siivosin ympäriltäni.
Alkuvuodesta minulle myös tuli tunne, nyt on aika lähteä kohtaamaan maailmaa yksin. Omassa parhaassa seurassani, mukanani vain rauha ja ajatukset. Rooma. Jostakin syystä matkakohde oli heti selvä, Rooma... Syy selviäisi minulle myöhemmin. 4 päivää, 3 yötä. Täydellinen ensimmäinen matka yksin. Kuin olen kirjoittanut, yksin meneminen ja tekeminen on minulle aina ollut haastavaa, ja nyt halusin kohdata tuntemattoman.

Colosseum

1.4 kone lennätti minut Helsinki-Vantaan lentokentältä kohti Roomaa ja 4.4 lentäisin Fiumicinon lentokentältä takaisin Helsinki-Vantaalle.
Olin varannut taksin hotellilta valmiiksi noutamaan minut. Hinnassa ei juurikaan ole eroa, otatko taksin kentältä vai varaatko sen etukäteen, etukäteen se on vain noh, helpompaa. Taksikuskini ei puhunut juurikaan englantia, niin kuin italialaiset eivät välttämättä puhu yleensäkään. Taksimatkan aikana hän osasi mainita vain suuri eleisesti Rooman symbolin Colosseumin, kun ajoimme sen ohi, sekä hotellille saapuessa lauseen, jossa kertoi että olisi valmis viemään minut kaupunkikierrokselle mikäli halusin. Kiitin ja maksoin ennalta sovitun könttäsumman kuljettajalle.
Hotellin olin valinnut sijainnin sekä matkabudjettini puitteissa. Hotellin henkilökunta puhui erittäin hyvää englantia (myös ravintoloissa kommunikointi englanniksi sujui hyvin). Sain huoneeni ja olin shokissa! Huone oli niin pieni, ja pienestä ikkunasta hädin tuskin näkyi valoa. Yksin. Matkustin yksin niin tässä tulos. Yksi ihminen mahtuu pieneen huoneeseen. Ei. Ahtaanpaikankammoni alkoi nostaa päätään, ja niinpä otin mukaan matkalaukkuni ja suuntasin takaisin vastaanottoon. Ystävällinen nainen, joka puhui edelleen hyvää englantia mietti hetken ja katseli tietokoneelta tilannetta ja kas, kohta minulle oli järjestetty kahden hengen huone. Non problema, matkani Roomassa voisi alkaa.

Saavuin Roomaan illalla joten heti alkuun edessä oli äärimmäinen haaste, illallinen. Koska oli jo pimeää, päätin että etsin ravintolan läheltä hotelliani ja jätän mahdolliset eksymisseikkailuni koettavaksi päiväsaikana. -Uno? Kysyi tarjoilija valittuani pienen pastapaikan. - Sì, uno persona. Vastasin tarjoilijalle, ja miten luontevalta se tuntuikaan. Tietenkin halusin jakaa saapumiseni ystävilleni facebookissa, mutta huomasin, että minun ei tarvinnut puhelimeeni tukeutua. Jes, pystyisin tähän!

Fontana di Trevi

Seuraava aamu valkeni ja innoissani ryntäsin suihkun ja aamupalan jälkeen kadulle. Koko päivä treffeillä Rooman kanssa, huikeaa! Olin tehnyt alustavan suunnitelman mitä ehdottomasti haluan matkani aikana nähdä. Rooma on niin suuri, ja katseltavaa on niin paljon, että lyhyeen aikaan eli kahteen kokonaiseen päivään ei kannata edes yrittää mahduttaa kaikkea. Kannattaa valita muutama itselle tärkein kohde, jotta jää aikaa nauttia ja aistia.

1. päivänä olin suunnitellut tutkivani hieman muinaista Roomaa, nauttia kaupungista, tunnelmasta ja syödä hyvin. Hotellini läheisyydessä oli ensimmäinen kohteeni, Fontana di Trevi. Se on Nico Salvin 1700-luvulla suunnittelema barokkifantasia, joka ei jätä ketään kylmäksi. Ei minuakaan. Kun heittää kolikon vasemman olan yli, varmistaa näin paluunsa Roomaan...
Tietysti heitin, tottakai.

Lähteeltä suuntasin kaupungin keskustaan.
Söin juuri aamiasen, mutta kupillinen hyvää italialaista capuccinoa maistuisi kera suklaacroisantin. Olen Italiassa, ruuan luvatussa maassa, yksin, ja voin syödä koska haluan, vaikka ei olisi nälkäkään!!! Ihanaa! Niinpä istuin kahvilan ulkopöytään Piazza Venetsialle ja tilasin mitä aioinkin. Aamuauringon paisteessa piti melkein itseä nipistää, voiko tämä olla totta?

Mmmmmm....

Nautittuani cappucinoni ja croisanttini lähdin tutkimaan aukiota, jolta etenin tietenkin Colosseumille. En ollut ostanut mitään lippuja etukäteen, jotta voisin mennä ja tulla niin kuin haluan. Colosseumille päästyäni suuntasin epäröimättä lippukassalle. Sisään oli päästävä. Koska matkani ajankohta oli alkukevät, ei kaupunki ollut vielä tupaten täynnä turisteja, joten jonotus lippukassalla kesti  vain n.15 minuuttia (keskikesällä voi varautua jopa tuntien jonotukseen). Colosseum huokuu historiaa. Minulle se on tullut eniten tutuksi elokuvasta Gladiator. Tunnelman voi aistia. Valtava amfiteatteri on rakennettu orjien ja vankien toimesta vuosina 72-80. Ihmiset ovat tulleet katsomaan kun pääasiassa juuri orjat ja vangit on laitettu areenalle petoeläinten kanssa, taistelemaan elämästä ja kuolemasta. Colosseum on Rooman symbooli, kun se romahtaa, katoaa Roomakin. Pitäkää siis kiirettä, sadat telineet pitävät Colosseumia  nyt jo pystyssä!

Colossem, katsomo, pala areena, sokkelot joista pedot ja taistelijat nousivat taistelemaan

Lounas Colosseumia ympäröivällä nurmikolla. Kuulostaa epätodelliselta, mutta totta se oli. Siinä heräsi ajatus miksi? Mikä ihme on minua pidätellyt matkustamasta yksin?
Lounaan jälkeen jatkoin historiallisen Rooman aistimista Forum Romanumille sekä Platinus-kukkulalle. Riemukaaria, temppeleitä, monumetteja, pylväitä, ajoilta ennen Rooman tuhoutumista. Miten ihmiset ovat eläneet? Mitä he ovat tehneet? Miltä Rooma on näyttänyt ennen tulipaloa?

Romanttiset portaat vievät Platinus-kukkulalle

Forum Romanum

 

Matka jatkuu upean Phanteonin kautta, minnekkäs muuallekkaan kuin PIZZALLE! Ja kylkeen lasi erittäin hy

vää punaviiniä. Illalla kävelen kujilla, käyn katsomassa Fontana di Trevin uudestaan iltavaloissa. Nappaan vielä hieman iltapalaksi pizzaa (hih, se on vaan niin hyvää Italiassa) ja jäätelöä, joka myös on vertaansa vailla. Jopa italialaiset jäätelöt joita Suomesta saa, eivät ole niin hyviä kuin paikanpäältä saatavat. Maha ja mieli aisteja täynnä hotellille nukkumaan.
Rooma pyysi minua uusille treffeille, we`ll have second date tomorrow!

Katujen tunnelmaa iltaisin

Välii

Eilen olin siskoni kanssa katsomassa Suomen Kansallisoopperassa oopperan nimeltä Pellèas ja Melisande. Tämän vuoksi eilinen Vain elämää jakso jäi katsomatta. Elastisen päivän katselinkin tänään jälkeenpäin Ruudusta.

Olen ollut kipeänä keskiviikosta saakka. Yleensä flunssani kehittyvät muutaman päivän kuluessa, mutta nyt flunssa alkoi yhtäkkiä kuin salamaniskusta. Aamulla vähän kurkkukipua ja pari tuntia jälkeenpäin, PAM, oikeasti olin jo kipeä ja nenä vuoti kuin seula.
Eilen kävin lääkärissä. Tulehdusarvoni olivat koholla ja nyt olen antibioottikuurilla. Olo on edelleen tukkoinen ja väsynyt, mutta paranemaan päin. Ja kyllä, uhmasin flunssaani ja lähdin kaikkia oppikirjoja vastaan eilen oopperaan, ystäväni oli hankkinut meille liput ja esiintyi itse myös ks. oopperassa.
Liekkö flunssaan ollut syynä se, että minulla tuli juuri keskiviikkona (15.10) 6 vuotta täyteen nykyisessä työpaikassani...Olikohan universumin tapa sanoa; nyt riitti. ;)

Noh, tässä vähän pidempi pohjustus tämän päiväiseen.
Elastista katsellessa ei voi kuin tulla itsekkin hyvälle tuulelle. Ja niin kuin syvästi ihailemani taiteilija Vesa-Matti Loiri sanoi, että jos kaveri hymyilee 99% päivästä, niin ei sitä voi muuta kuin kunnioittaa. Oikeasti mahtavaa. Mietin, että mitä jos itsekkin alkaisi aamuisin heräämään hieman aikaisemmin ja lähtisikin heti ylös noustua koiran kanssa ulos ja aloittaisikin muut aamutoimet vasta sen jälkeen. Mitä se vaatisi? Puolituntia aikaisemmin heräämistä? Ei paha, vai mitä? Tällainen muutos AAMUUN tarvitsee ehkä hieman sulattelua, mutta taidampa ainakin kokeilla.

Ja taas haksahdin raiteilta. Suurin ajatus tuosta Elan pävästä nousi kuitenkin Samuli Edelmanin esittämästä biisistä Vaan sil on väliä. Siinä oikeasti hyvä kysymys meille kaikille, johon varmasti on hyvä hetkeksi aika ajoin pysähtyä. Silloin kun kaikki menee todella hyvin ja liian kovaa, mutta mielestäni erityisesti silloin kun asiat ei mene kuin toivoisi ja elämä potkii päin kasvoja.  Millä asioilla on oikeasti väliä? Minun sydämeni sanoo näin;

Terveydellä on oikeesti väliä

Onnellisuudella on oikeesti väliä

Yhdelläkin ystävällä on oikeesti väliä

Sinulla on oikeesti väliä

Olin menossa keskiviikkona reiki-hoitoon, mutta jouduin ajan perumaan, koska en olisi pystynyt kurkkuni takia makaamaan tuntia paikoillaan. Laitoin hoitajalleni viestin, että olen estynyt tulemasta. Hän vastasi; "ei mitään hätää, sairasta rauhassa. Flunssa on hyvinkin puhdistumista ja tarpeellinen". 

Näin se taitaa olla. Kunnioitan taas itseäni ja ympäröivää enemmän, nyt maatessani sängyssä sairaana kirjoittamassa ja sitten kun tästä paranen. Tarvitsin murtajan menneen ja tulevan syksyn välille.

Faith

 

 

Ajatus tähän viikkoon, saa käyttää.

Hyväksyvää keskiviikkoa. Lupaan kirjoittaa teille pian. Tuntuu, että samat asiat ovat toistaneet itseään pitkään. Mutta sama se, tämä on minun päiväkirjani!

-JoJo