My date with Rome 1

Kun kirjoitin matkastani Prahaan mainitsin, että kirjoitan myös viime keväisestä matkastani Roomaan. Kerron myös siitä mikä, miksi ja mitä matka minulle merkitsi, muutamia minulle tärkeitä faktoja unohtamatta. Minä kohtasin Rooman näin :)

Ehkä olen aiemmin maininnut, että vuoden 2014 alku merkitsi minulle muutosta ja uuden alkua, keskittymistä itseeni. Kaiken turhan siivosin ympäriltäni.
Alkuvuodesta minulle myös tuli tunne, nyt on aika lähteä kohtaamaan maailmaa yksin. Omassa parhaassa seurassani, mukanani vain rauha ja ajatukset. Rooma. Jostakin syystä matkakohde oli heti selvä, Rooma... Syy selviäisi minulle myöhemmin. 4 päivää, 3 yötä. Täydellinen ensimmäinen matka yksin. Kuin olen kirjoittanut, yksin meneminen ja tekeminen on minulle aina ollut haastavaa, ja nyt halusin kohdata tuntemattoman.

Colosseum

1.4 kone lennätti minut Helsinki-Vantaan lentokentältä kohti Roomaa ja 4.4 lentäisin Fiumicinon lentokentältä takaisin Helsinki-Vantaalle.
Olin varannut taksin hotellilta valmiiksi noutamaan minut. Hinnassa ei juurikaan ole eroa, otatko taksin kentältä vai varaatko sen etukäteen, etukäteen se on vain noh, helpompaa. Taksikuskini ei puhunut juurikaan englantia, niin kuin italialaiset eivät välttämättä puhu yleensäkään. Taksimatkan aikana hän osasi mainita vain suuri eleisesti Rooman symbolin Colosseumin, kun ajoimme sen ohi, sekä hotellille saapuessa lauseen, jossa kertoi että olisi valmis viemään minut kaupunkikierrokselle mikäli halusin. Kiitin ja maksoin ennalta sovitun könttäsumman kuljettajalle.
Hotellin olin valinnut sijainnin sekä matkabudjettini puitteissa. Hotellin henkilökunta puhui erittäin hyvää englantia (myös ravintoloissa kommunikointi englanniksi sujui hyvin). Sain huoneeni ja olin shokissa! Huone oli niin pieni, ja pienestä ikkunasta hädin tuskin näkyi valoa. Yksin. Matkustin yksin niin tässä tulos. Yksi ihminen mahtuu pieneen huoneeseen. Ei. Ahtaanpaikankammoni alkoi nostaa päätään, ja niinpä otin mukaan matkalaukkuni ja suuntasin takaisin vastaanottoon. Ystävällinen nainen, joka puhui edelleen hyvää englantia mietti hetken ja katseli tietokoneelta tilannetta ja kas, kohta minulle oli järjestetty kahden hengen huone. Non problema, matkani Roomassa voisi alkaa.

Saavuin Roomaan illalla joten heti alkuun edessä oli äärimmäinen haaste, illallinen. Koska oli jo pimeää, päätin että etsin ravintolan läheltä hotelliani ja jätän mahdolliset eksymisseikkailuni koettavaksi päiväsaikana. -Uno? Kysyi tarjoilija valittuani pienen pastapaikan. - Sì, uno persona. Vastasin tarjoilijalle, ja miten luontevalta se tuntuikaan. Tietenkin halusin jakaa saapumiseni ystävilleni facebookissa, mutta huomasin, että minun ei tarvinnut puhelimeeni tukeutua. Jes, pystyisin tähän!

Fontana di Trevi

Seuraava aamu valkeni ja innoissani ryntäsin suihkun ja aamupalan jälkeen kadulle. Koko päivä treffeillä Rooman kanssa, huikeaa! Olin tehnyt alustavan suunnitelman mitä ehdottomasti haluan matkani aikana nähdä. Rooma on niin suuri, ja katseltavaa on niin paljon, että lyhyeen aikaan eli kahteen kokonaiseen päivään ei kannata edes yrittää mahduttaa kaikkea. Kannattaa valita muutama itselle tärkein kohde, jotta jää aikaa nauttia ja aistia.

1. päivänä olin suunnitellut tutkivani hieman muinaista Roomaa, nauttia kaupungista, tunnelmasta ja syödä hyvin. Hotellini läheisyydessä oli ensimmäinen kohteeni, Fontana di Trevi. Se on Nico Salvin 1700-luvulla suunnittelema barokkifantasia, joka ei jätä ketään kylmäksi. Ei minuakaan. Kun heittää kolikon vasemman olan yli, varmistaa näin paluunsa Roomaan...
Tietysti heitin, tottakai.

Lähteeltä suuntasin kaupungin keskustaan.
Söin juuri aamiasen, mutta kupillinen hyvää italialaista capuccinoa maistuisi kera suklaacroisantin. Olen Italiassa, ruuan luvatussa maassa, yksin, ja voin syödä koska haluan, vaikka ei olisi nälkäkään!!! Ihanaa! Niinpä istuin kahvilan ulkopöytään Piazza Venetsialle ja tilasin mitä aioinkin. Aamuauringon paisteessa piti melkein itseä nipistää, voiko tämä olla totta?

Mmmmmm....

Nautittuani cappucinoni ja croisanttini lähdin tutkimaan aukiota, jolta etenin tietenkin Colosseumille. En ollut ostanut mitään lippuja etukäteen, jotta voisin mennä ja tulla niin kuin haluan. Colosseumille päästyäni suuntasin epäröimättä lippukassalle. Sisään oli päästävä. Koska matkani ajankohta oli alkukevät, ei kaupunki ollut vielä tupaten täynnä turisteja, joten jonotus lippukassalla kesti  vain n.15 minuuttia (keskikesällä voi varautua jopa tuntien jonotukseen). Colosseum huokuu historiaa. Minulle se on tullut eniten tutuksi elokuvasta Gladiator. Tunnelman voi aistia. Valtava amfiteatteri on rakennettu orjien ja vankien toimesta vuosina 72-80. Ihmiset ovat tulleet katsomaan kun pääasiassa juuri orjat ja vangit on laitettu areenalle petoeläinten kanssa, taistelemaan elämästä ja kuolemasta. Colosseum on Rooman symbooli, kun se romahtaa, katoaa Roomakin. Pitäkää siis kiirettä, sadat telineet pitävät Colosseumia  nyt jo pystyssä!

Colossem, katsomo, pala areena, sokkelot joista pedot ja taistelijat nousivat taistelemaan

Lounas Colosseumia ympäröivällä nurmikolla. Kuulostaa epätodelliselta, mutta totta se oli. Siinä heräsi ajatus miksi? Mikä ihme on minua pidätellyt matkustamasta yksin?
Lounaan jälkeen jatkoin historiallisen Rooman aistimista Forum Romanumille sekä Platinus-kukkulalle. Riemukaaria, temppeleitä, monumetteja, pylväitä, ajoilta ennen Rooman tuhoutumista. Miten ihmiset ovat eläneet? Mitä he ovat tehneet? Miltä Rooma on näyttänyt ennen tulipaloa?

Romanttiset portaat vievät Platinus-kukkulalle

Forum Romanum

 

Matka jatkuu upean Phanteonin kautta, minnekkäs muuallekkaan kuin PIZZALLE! Ja kylkeen lasi erittäin hy

vää punaviiniä. Illalla kävelen kujilla, käyn katsomassa Fontana di Trevin uudestaan iltavaloissa. Nappaan vielä hieman iltapalaksi pizzaa (hih, se on vaan niin hyvää Italiassa) ja jäätelöä, joka myös on vertaansa vailla. Jopa italialaiset jäätelöt joita Suomesta saa, eivät ole niin hyviä kuin paikanpäältä saatavat. Maha ja mieli aisteja täynnä hotellille nukkumaan.
Rooma pyysi minua uusille treffeille, we`ll have second date tomorrow!

Katujen tunnelmaa iltaisin