Itseni herra

Kun tänään heräsin aurinkoiseen lauantai aamuun klo 07.00 (kyllä, ilman herätykelloa) päässäni alkoi soimaan Jannika B.n kappale Itseni herra. Siinä ajatusta tähän päivään.
Tämän blogin esittelytekstissä kerron, että olen herännyt elämään täytettyäni 30. Mielelläni kuulisin muuttuiko muidenkin näkemys itsestä ja asioista kun ikä alkaakin 2. sijaan 3.lla? Minun muuttui. Voi tuntua hieman ehkä jopa hölmöltä sanoa, että asenteeni ja näkemykseni muuttui syntymäpäivänäni. Sanonpa kuitenkin, koska se on totta. 31.3.2012 näin maailman eri tavalla. Kaikki selkiytyi. Lakkasin välittämästä siitä mitä muut minusta ajattelevat,miksi minun pitäisi myötäillä muiden ajatuksia ja oletuksia jos ne eivät minusta tunnu omalta? Miksi minun pitäisi ajatella mitä muuta haluavat minun laittavan päälle tänään? Mitä sen on väliä. Pääasia, että itsestä tuntuu hyvältä.
Ennen ajattelin näin. Jostain syystä olen aina myötäillyt äitini ja siskoni ajatuksia, en ole uskaltanut/halunnut tehdä vastarintaa. Helpompi tehdä niin kuin toiset odottavat. Eipäs ollutkaan.
Ennen ajattelin, mitä vaatteita aamulla puen päälleni jotta näytän hyvältä. Millaisiin vaatteisiin muut pukeutuvat, etten erotu massasta. Ajattelin ihmisten katselevan ja arvioivan minua. Empäs ajattele enää.
Kaikki on helpompaa ja yksinkertaisempaa, (tai noh ei aina, joskus asiat pitää tehdä vaikeamman kautta), vapauttavampaa kun kuunteelee,sanoo ja tekee miltä itsestä tuntuu oikealta. Jos sinulta kysytään mielipidettä, odota hetki ennen kuin vastaat. Voi olla että vastaat eritavalla kuin olisit vastannut hetki sitten.
Ollaan tänään kaikki itsemme herroja, tehdään niin kuin itsestä tuntuu hyvältä, sanotaan se mikä itsestä tuntuu hyvältä, nautitaan perheestä/ystävistä, vapaapäivästä/työpäivästä, mitä ilta tuokaan tullessaan...
Vantaalla  paistaa edelleen aurinko, ihanaa! Loisteliasta launtaita!

Hetken vielä valo soljuu
ennen kuin se katoaa
vartin verran tässä murehdin
ennen kuin mä nukahdan
Muistinko mä laskut maksaa?
maton viedä pesulaan?
Rakkailleni sanoinhan
Yli kaiken välitän
Muistinko olla
Itseni herra
Muistinko tehdä
niin kuin tahdon
Muistinko kiittää
arvoa antaa
Muistinko ottaa
omaa aikaa?
Jos tämä ois iltani viimeinen
osaisinko olla onnellinen
Muistinko olla
itseni herra
tänäänkin?
Onneksi mä virheen myönsin
sillä riidan heti selvitin
Ei jäänyt tuli kytemään
Ei mieltä jäytämään
Muistinko mä kuuta katsoo
Ja unelmoida joutavaa
Virheilleni naurahtaa
tää ei oo niin vakavaa
Muistinko olla
Itseni herra?
Muistinko tehdä
niin kuin tahdon?
Muistinko kiittää
arvoa antaa
Muistinko ottaa
omaa aikaa?
Jos tämä ois iltani viimeinen
osaisinko olla onnellinen
Kuningas oon ... tänäänkin
Vallassa oon ... tänäänkin
Kuningas oon ... tänäänkin
Vallassa oon ... tänäänkin
Muistinko olla
Itseni herra?
Muistinko tehdä
niin kuin tahdon?
Muistinko kiittää
arvoa antaa
Muistinko ottaa
omaa aikaa?
Jos tämä ois iltani viimeinen
osaisinko olla onnellinen
Sävel ja sanat: Jannika B

Rakkaudesta, unelmista ja kaloista

Suosittelen kaikille unelmoijille ja elämään eksyneille :)

Siinäpä elokuva jota en ole aikaisemmin katsonut, nimi ei houkuttele. Edes vilkaisemaan. Alkuperäiseltään nimeltään "Salmon fishing in the Yemen". No ei sekään olisi houkutellut.
Juhannuksen alla kävin Vantaalla eräässä Citymarketissa, jossa on elokuvien alelaari. Rakastan elokuvia, varsinkin tositapahtumiin perustuvia, elokuvia joihin voin sen hetkisessä elämäntilanteessani samaistua. Joskus taas elokuvat joissa ei ole päätä eikä häntää ovat oiva ratkaisu, varsinkin jos mielessä on paljon asioita tai mieli on ehkä jopa hieman raskas.
Noh, takaisin markettiin ja elokuva alelaarin äärelle :) Kyseinen elokuva sattui käteeni. Hetken mielijohteesta pudotin sen ostoskärryyni.
Katsoin elokuvan eilen illalla, ja katsoin sen uudestaan tänä aamuna. Loistava käsikirjoitus, ohjaus, näyttelijät. Varsinkin Ewan McGregorin (Fred) ja Emily Bluntin (Harriet) kemia on jotain sanoinkuvaamatonta. Vaikka elokuvan tarina on todennäköisesti hyvin kaukana realistisesta ja siitä mikä olisi mahdollista, minä uskoin ainakin joka sanan. Uskon, että on mahdollista viedä Yemeniin 10 000 lohta kutemaan! En kerro elokuvasta itsessään tämän enempää, jos sitä joku ei ole vielä nähnyt.
Elokuva herätti ajatuksia, unelmista, rakkaudesta, irti päästämisestä, intohimosta, siitä miten kaikki on mahdollista jos vain uskoo itseensä ja unelmiin. Toteuttaa niitä määrätietoisesti. Ei hätäile, mutta pitää valon kirkkaan jota kohti on kulkemassa. Joskus unelmat sortuvat, ja iskee epätoivo. Jos ei anna epätoivon imaista itseään syviin vesiin, on mahdollista nousta tavoittelemaan unelmaa uudelleen. Välillä kellahdetaan maahan, mutta jos on tahtoa, voi matkaa jatkaa. Ehkä tietä, miten määränpäähän pääsee täytyy muuttaa, mutta unelmasta ei tarvitse luopua. Intohimo jolla näyttelijät näyttelevät elokuvan tarinaa, on niin koskettavaa, ja unelmiin uskominen saa vedet nousemaan silmiin ja hymyn leviämään kasvoille.
Minun unelmani on tunne, elää hetkessä, tuntea  paljon, päästää irti vanhoista pinttyneistä tavoista ja ajatuksista, tuntea miten virta kuljettaa, asiat loksahtelevat niin kuin niiden pitää loksahdella. Olen saanut jo maistaa tätä "flow" tunnetta (niinkuin sitä itse nimitän), ensi kertaa elämässäni tänä vuonna. Mutta olen myös huomannut, että koko ajan se ei ole mahdollista. Rytisin alas flowstani ja minuun iski paniikki. Tässäkö tämä oli? Miten pääsen tuohon tunteeseen takaisin? Miksi sain kokea sen jos se otetaan nyt minulta pois?  Kun rauhoituin, tarkastelin ja kuuntelin, ymmärsin että se kuuluu elämään. Se että flow joskus katkeaa, ei tarkoita etteikö siihen olisi mahdollista palata. Katkeaminen on välillä välttämätöntä, se on henkisen kasvun ja itsetutkiskelun paikka ja mahdollisuus.
Rentouttavaa sunnuntaita!