Anteeksi

Kerroin kirjoitushaasteesta johon olen osallistunut. Vielä matka jatkuu reilun viikon verran.
Tehtäviä tulee joka toinen päivä. Jossakin kohtaa ne alkoivat tuntua siltä, että ne toistavat itseään. Mutta päättäväisesti olen kuitenkin tarttunut jokaiseen tehtävään. Ja hups, kyllähän niitä ajatuksia tulee paperille joka aiheesta. Tässä haasteessa on kivointa se, ettei ole oikeaa tai väärää. Jotkut aiheet ovat varmasti kirvoittaneet minussa samoja ajatuksia kuin esimerkiksi viime keskiviikkoinen, mutta ei se mitään, tämä on minun tarinani ja minun prosessini. Huomaan kyllä, että muutamat aiheet toistavat teksteissä itseään. Ehkä ne ovat minulle niitä kipeimpiä ja vaikka miltä kannalta tehtävää pohdin, sydämeni ohjaa minua työstämään juuri näitä aiheita.

Tänään kirjoitustehtävän aiheena oli ainutlaatuinen polkusi. Tehtävänä oli piirtää aikajana omasta elämästä johon merkitä ne kohokohdat , mutta myös epäonnistumiset. Herättelevänä kysymyksenä oli mm. mitkä asiat haluaisit antaa itsellesi anteeksi? Niin, miksi sitä vain antaa useasti muille anteeksi mutta miksi anteeksi ei voisi antaa myös itselleen.

Minä listasin mm. näin: Haluaisin antaa itselleni anteeksi, etten aina ole arvostanut itseäni ja elämää. Haluaisin antaa anteeksi ne päivät jolloin olen muita arvostellut. Haluaisin antaa anteeksi ne päivät, jolloin olen reagoinut asioihin äkkipikaisesti tai en ole voinut kontrolloida itseäni...

Tässä osa, kaikkea en paljasta, vaikka avoimesti kirjoitankin :) Tuon tehtävän lopuksi itkin. Olo keventyi. Suosittelen muillekkin. Ei itseään pidä tuomita ja arvostella niin kohtuuttomasti, pitää osata olla myös armollinen itselleen ja antaa asioita anteeksi. Jos osaamme hyväksyä toisen virheineen miksi emme myös itseämme? Elämässä, menneestä ja tulevasta oivaltaminen ja oppiminen on antoisaa ja mahtavaa. Matka jatkuu... Ihanaa viikonloppua!