Kun se vaan klikkaa

Jokainen, vuoren varmasti (ainakin uskoakseni) tietää tunteen, kun jonkun ihmisen kanssa vain klikkaa ensimmäisestä lauseesta lähtien. Vaikka ette ikinä olisi tavanneet aikaisemmin missään tilanteessa, ette olisi edes kävelleet vastaan kadulla, ette olisi edes kuulleet toisistanne. Mutta sanaton yhteys syntyy ensikohtaamisesta? Tiedätkö, se vaan klikkaa.

Minä tapasin viime keväänä hengen heimolaiseni. Tapasin hänet netin kirpputoriryhmän kautta. Ostin häneltä 2 dvd.tä, Veskun ja Titanicin. Tapasimme koiriemme kanssa, molemmilta jättirotu sattuu löytymään sohvalta. Puhe ja sanat vain soljuivat, muurit katosivat. Sen tapaamisen jälkeen minusta tuntui, että tämä ihminen oli tullut elämääni jäädäkseen. Palasin kotiin ja kiitin siitä, että minua oli kuunneltu. Pari viikkoa ennen tätä kohtaamista nimittäin esitin hiljaisen toiveen tutustua uuteen ihmiseen. Ihmiseen joka olisi samalla aaltopituudella kanssani. Ihmiseen joka kuulee ja kuuntelee.

Meillä on 20 vuotta ikäeroa. Se ei haittaa. Eilen olin ystäväni luona. Puhuimme molemmat taustoistamme , mistä ja millaisista olosuhteista ponnistamme. Tarinamme, niiden ihmisten takana, joita tänä päivänä olemme, ovat ikäerosta huolimatta hämmentävän samanlaiset. Kumpikaan meistä ei ole kasvanut kultalusikka suussa, mutta jos olisimme, emme olisi sellaisia kuin nyt olemme, emmekä todennäköisesti istuisi tässä puhumassa pikkutunneille elämästä.  Kilistämässä ja kiittämässä toisiamme siitä, että löysimme toisemme.

Tänään tunnen suuren suurta riemua siitä miten ihanan ihmisen olen saanut elämääni! Kiitos.
Aurinkoista ja ihanaa sunnuntaita!

Loma loma loma loma

Minulle iski eilen epätoivo. Kaikki muut kollegani ovat tällä hetkellä lomalla, minun lomani alkaa vasta 2 viikon kuluttua, ja jostain syystä eilen minusta alkoi tuntua, että oikeastaan se ei ala koskaan. Jäin pois junasta Helsingin päärautatieasemalla, ja silmäni osuivat juuri avatun kahvilan ikkunaan; erikoiskahvit 2€. Kiitos, hasselpähkinälatte helpotti ahdistustani, sai hymyn takaisin huulille.

Jostain syystä haluan pitää aina lomani vasta loppukesästä. Yksi syy varmastikkin on se, että on mitä odottaa. Muut palaavat lomalta, minulla se on vasta alkamassa. Toinen syy on se, että olen joutunut tapani orjaksi, osittain hieman tahtomatta, ja osittain hyväsydämisyyttäni; minulla ei ole perhettä, johon vaikuttaisi tarhojen ja päiväkotien sulkeutuminen heinäkuuksi, minulla ei ole puolisoa, joka aloittaa lomansa juhannukselta, ja yhteistä loma-aikaa on vain saatava. Minun on helppo ollut joustaa. Kolmas on se, että kesällä toimistolla saa puuhastella ihan omassa rauhassa, voit puhua puhelimeen juuri niin kovalla äänellä kuin haluat, kukaan ei kysele mikä tilanne missä mennään. Saat olla itse vastuussa kaikesta. Eipä siinä, viime kesinä olen huomannut, että myös ne parhaimmat säät ovat myös loppu kesästä. Kun palaa lomaltaan takaisin töihin vasta elo-syyskuun vaihteessa, muutamat kuukaudet ennen talven ensimmäisiä pidempiä vapaita menevät helpommin. Ehkä ;)

Eräs työkaverini piti loman tänäkin vuonna osissa. Niin kuin myös edellisenä kesänä, hän jäi lomalle jo ennen juhannusta. Palattuaan lomalta hän oli murheen murtama ja kun kysyin oliko rentouttava loma, selkeä ja suora vastaus kuului, "IHAN P***A!" Hän oli viettäny melkein koko lomansa Itä-Suomessa mökillä. Tuohon ajankohtaan vaan sattui olemaan +11 astetta ja vettä satoi taukoamatta. Henkilökohtaisen elämän sotkuja selvitellessä olivat menneet yöunet, ja sisarhentovalkoisena äidilleen ollessaan, olikin normaaleiden hoitokuvuoiden sijaan sattunut yhtä ja toista.

Aina sattuu ja tapahtuu, sillehän nyt ei vain voi mitään. Mutta kannattaako lomaansa ladata ylisuuria odotuksia? Kuvitella itseään istumassa laiturin nokassa ilta auringossa, +25 lämmön helliessä hipiää... No varmasti jokainen näin tahtoisi, ja sehän olisi ihanaa jos asiat toteutuisivat niin kuin ne on kuvitellut. Itse olen oppinut, osittain kantapään kautta, että ei lomalle kannata suunnitella 24/7 aikataulua. Antaa itselleen myös sitä luppoaikaa. Pieni reissu on aina mukava varata, mutta en tahdo juosta edestakaisin pää kolmantena jalkana. Säällehän ei nyt vain yksinkertaisesti voi mitään, joten asenne ratkaisee. Jos sataa niin nukutaan päikäreitä vaikka 3 kertaa päivässä, luetaan hyvää kirjaa vaikka sitten villasukat jalassa. Laitetaan hyvää ruokaa, katsotaan elokuvia jne. Irrottaudutaan rutiineista. Loma se on aina loma, itse voi ajatuksillaan siihen hyvin paljon vaikuttaa.
Työkaverini aikoo ensi kesänä pitää lomansa myöhemmin, minä aion pitää siitä osan jo juhannuksen jälkeen.
Ja maanantaina aloitan aamukamman ;)