Vuoteen 2015 on sisältynyt paljon paljon iloa, mutta myös turhautumista ja synkkyyttä.
 |
| Yksi lemppareistani; Taika |
Tammikuussa lähdin elvyttämään vanhaa rakasta harrastustani ratsastusta. Silloin minulla on muutama vaihtoehto mihin käyttää saamani veronpalautusrahat. Päätin alkaa ratsastamaan uudestaan. Sain heti harrastuksen parista uusia ihania ystäviä joiden kanssa saamme jatkaa lajin parissa myös ensi vuonna. Meitä on 7 "hummalissua" ja sen seitsemän kertaa olemme yhdessä taivastelleet, mikä onni olikaan, että päädyimme samalle tunnille viime tammikuussa. Jotain uskomatonta ja niin tarkoitettua. Ensi vuonna saamme porukkaamme uuden lissun, tervetuloa!
Maaliskuussa, työpaikka jossa olen saanut rauhassa kasvaa ja kehittyä, myytiin isommalle alan porhaltajalle ja hämmennyksen määrä oli suuri. Tämä oli odotettavissa, mutta tieto tuli nopeammin kuin kukaan osasi odottaa. Muistan päivän kun menimme tutustumaan uuteen työpaikkaamme tai paremminki toimitiloihimme ja uusiin työkavereihimme. Olin tuona päivänä kovassa flunssassa ja olo oli niin epätodellinen, että pyysin työkaveriani nipistämään minua jotta tietäisin olinko hereillä :) Olin hereillä ja yhteinen matka 100 uuden työkaverin kanssa alkoi.
Kevät ja kesä menikin hyvin pitkälti uuteen työympäristöön ja ihmisiin tutustuessa ja siinä samassa omia töitä tehden niin kuin ennenkin. Suunniteltiin tulevaa ja laitettiin yhteen toimintatapoja. Tapasin tuolla myös miehen jonka kanssa käymästämme kissa- hiiri leikistä ole kirjoittanut muissa teksteissä (tässä en sitä lähde enää avaamaan).
Elokuussa teimme ratsastusseuramme kanssa unohtumattoman reissu Viroon, Muhun saarelle. Lähdin reissuun mukaan yllättäen kutsuttuna, ja en tuntenut juuri ketään tästä porukasta. Nyt tunnen ! Ja nämä ihanat ovat tulleet elämääni jäädäkseen! Tuolla reisulla sain yllättävän kutsun liittyä ensi vuonna seuramme hallitukseen ja en voi kuin olla otettu ja kiitollinen! Tippa tulee tätä ajatellessa silmään vieläkin. Tämä on minulle suuri asia ja kunnia työskennellä mahtavien ihmisten ja rakastamani lajin parissa! Hevostelua suurella sydämellä <3
 |
| Lepoa ja tunnetta jouluna äidin luona |
Syksyn harmaus toi tullessaan yksinäisyyden ja synkkyyden. Tarve saada tuntea itsensä välitetyksi. Mutta tästä päästiin yli, kiitos ystävien ja harrastukseni. Viikonloput täytinkin hyvin huolelliseti niin, että yhtään viikonloppua ei mennyt etten olisi tallilla ollut sekä lauantaina ja sunnuntaina. Jos olo on kurja ja synkää, tee sitä mistä saat hyvää oloa! Ratsastus sai myös erilaisen näkökulman, motivaationi kasvoi, aloin valmentautua ja kisata. Kevään vielä ratsastelin, nyt ratsastan!
Olen saanut jatkaa myös toista rakasta harrastustani joogaa. Muoto siinä on muuttunut ja haluankin tänä päivänä hiljentyä harjoitukseen mieluummin
yksin omassa rauhassani kuin salilla. Ehkä palaan takaisin salille jonain päivänä, mutta nyt se ei tunnu oikealta.
Ensi vuotta odotan myös intoa puhkuen, pääsen ratsastusseuran hallituksessa toteuttamaan oheisliikuntaa, jotta meistä kaikista tulisi parempia ratsatajia. Saan jatkaa kehittymistä valitsemassani lajissa ja tähän liittyen toivottavasti unelmani toteutuu...Ja niin, toivoisin että SE rakkauskin elämääni kävelisi ensi vuoden aikana ;)
Ihanaa vuoden vaihdetta ja valoa ensi vuoteen!
Nostetaan malja menneelle!
 |
| Kiitos! |
