Katse vuoteen 2016 - kiitos vuodelle 2015

Tänä päivänä blogitekstit pursuavat yhteenvetoja pian päättyvästä vuodesta. Minun blogini ei tee tässä asiassa poikkeusta. On menneen vuoden vuosikatsauksen aika!

Vuoteen 2015 on sisältynyt paljon paljon iloa, mutta myös turhautumista ja synkkyyttä. 

Yksi lemppareistani; Taika

Tammikuussa lähdin elvyttämään vanhaa rakasta harrastustani ratsastusta. Silloin minulla on muutama vaihtoehto mihin käyttää saamani veronpalautusrahat. Päätin alkaa ratsastamaan uudestaan. Sain heti harrastuksen parista uusia ihania ystäviä joiden kanssa saamme jatkaa lajin parissa myös ensi vuonna. Meitä on 7 "hummalissua" ja sen seitsemän kertaa olemme yhdessä taivastelleet, mikä onni olikaan, että päädyimme samalle tunnille viime tammikuussa. Jotain uskomatonta ja niin tarkoitettua. Ensi vuonna saamme porukkaamme uuden lissun, tervetuloa!

Maaliskuussa, työpaikka jossa olen saanut rauhassa kasvaa ja kehittyä, myytiin isommalle alan porhaltajalle ja hämmennyksen määrä oli suuri. Tämä oli odotettavissa, mutta tieto tuli nopeammin kuin kukaan osasi odottaa. Muistan päivän kun menimme tutustumaan uuteen työpaikkaamme tai paremminki toimitiloihimme ja uusiin työkavereihimme. Olin tuona päivänä kovassa flunssassa ja olo oli niin epätodellinen, että pyysin työkaveriani nipistämään minua jotta tietäisin olinko hereillä :) Olin hereillä ja yhteinen matka 100 uuden työkaverin kanssa alkoi.

Kevät ja kesä menikin hyvin pitkälti uuteen työympäristöön ja ihmisiin tutustuessa ja siinä samassa omia töitä tehden niin kuin ennenkin. Suunniteltiin tulevaa ja laitettiin yhteen toimintatapoja. Tapasin tuolla myös miehen jonka kanssa käymästämme kissa- hiiri leikistä ole kirjoittanut muissa teksteissä (tässä en sitä lähde enää avaamaan). 

Elokuussa teimme ratsastusseuramme kanssa unohtumattoman reissu Viroon, Muhun saarelle. Lähdin reissuun mukaan yllättäen kutsuttuna, ja en tuntenut juuri ketään tästä porukasta. Nyt tunnen ! Ja nämä ihanat ovat tulleet elämääni jäädäkseen! Tuolla reisulla sain yllättävän kutsun liittyä ensi vuonna seuramme hallitukseen ja en voi kuin olla otettu ja kiitollinen! Tippa tulee tätä ajatellessa silmään vieläkin. Tämä on minulle suuri asia ja kunnia työskennellä mahtavien ihmisten ja rakastamani lajin parissa! Hevostelua suurella sydämellä <3

Lepoa ja tunnetta jouluna äidin luona

Syksyn harmaus toi tullessaan yksinäisyyden ja synkkyyden. Tarve saada tuntea itsensä välitetyksi. Mutta tästä päästiin yli, kiitos ystävien ja harrastukseni. Viikonloput täytinkin hyvin huolelliseti niin, että yhtään viikonloppua ei mennyt etten olisi tallilla ollut sekä lauantaina ja sunnuntaina. Jos olo on kurja ja synkää, tee sitä mistä saat hyvää oloa! Ratsastus sai myös erilaisen näkökulman, motivaationi kasvoi, aloin valmentautua ja kisata. Kevään vielä ratsastelin, nyt ratsastan!

Olen saanut jatkaa myös toista rakasta harrastustani joogaa. Muoto siinä on muuttunut ja haluankin tänä päivänä hiljentyä harjoitukseen mieluummin

yksin omassa rauhassani kuin salilla. Ehkä palaan takaisin salille jonain päivänä, mutta nyt se ei tunnu oikealta.

Tulevaa vuotta 2016 odotan osittain pelonsekaisin tuntein. Pelontunne kumpuaa työelämästä,

käytännössä ensi vuosi tulee työni osalta muuttamaan lähes kaiken! Vain minä ja työnimikkeeni pysyvät samana. Hiljaa hyvä tulee, mennään päivä kerraallaan, toivon itselleni ja muille rauhallisuutta.
Ensi vuotta odotan myös intoa puhkuen, pääsen ratsastusseuran hallituksessa toteuttamaan oheisliikuntaa, jotta meistä kaikista tulisi parempia ratsatajia. Saan jatkaa kehittymistä valitsemassani lajissa ja tähän liittyen toivottavasti unelmani toteutuu...Ja niin, toivoisin että SE rakkauskin elämääni kävelisi ensi vuoden aikana ;)

Ihanaa vuoden vaihdetta ja valoa ensi vuoteen! 

Nostetaan malja menneelle!

Kiitos!

Pintaa ja pinnan alta, part 2

Osittain seurataan edellistä aihetta ja tekstiä, joka löytyy täältä. Tästä tapahtuneesta on jo jonkin aikaa mutta nyt haluan laittaa sen sanoiksi. Tekstin lopussa käyttämäni sanonta sai merkityksen.

Olimme viettämässä koulutuspäivää työporukan kanssa. Istuin vanhan kollegani vieressä ja seuraamme liittyi tuoreempi kollegani. Yhteinen aikamme ei vielä ole ollut niin pitkä. 6kk ei heitä kovinkaan kauas.
En tarkalleen muista mistä puhuimme, mutta tämä uudempi kollegani (kuitenki iältään minun numerot tuplaten) päätti katsoa oleelliseksi  tilanteessa mainita minusta näin: "Johanna ei hymyile enää niin paljon kuin ennen..." Suuni loksahti auki, ja ainut asia jonka sain suustani oli: "voi voi."

Kun olin kahdenkymmenen ikäinen ammattikoululainen kävimme usein ystävieni kanssa kuppiloissa ja yökerhoissa. Tässä sinänsä ei tuohon ikään nähden ole mitään erikoista, mutta asia mistä tuiki tuntemattomat katsoivat usein asiaksi minulle huomauttaa, varsinkin jos ystäväni olivat juuri silloin jossain muualla: "miksi olet noin surullisen näköinen, näytätpä vakavalta!" MINKÄ MINÄ SILLE VOIN, ETTÄ YKSIN PÖYDÄSSÄ ISTUESSANI EN YLEENSÄ NAURESKELE JA MINKÄ MINÄ SILLE VOIN ETTÄ ANATOMISESTI SUUPIELENI SATTUVAT KÄÄNTYMÄÄN ALASPÄIN, LUONNOSTAAN! Mieti, jos sinulle sanotaan että näytätpä tänään vakavalta, alkaako hymyilyttämään? Ei. Ei ainakaan minua.

Minä olen ääripäiden ihminen. Kun elämä hymyilee, minä hymyilen ja isosti. Ja kuuluvasti. Kun elämä potkii, en sitä peittele. En ulvo suoraan huutoa, mutta jos minua ei naurata, en naura, ja jos haluan olla omissa oloissani niin silloin olen.

Nyt puhumme pääasiassa työpersoonastani. Minussa on yksi vika (jonka tunnustan), en osaa olla muuta kuin omaitseni, mutta pitäisikö? Pitäisikö valita kultainen keskitie ja olla neutraali? En tiedä, mutta persoonani on mikä on, en voi sitä muuttaa tuosta noin vaan. Ja en itseasiassa haluakkaan. So deal with it!

Niin kuin olen kirjoittanut, syksy ei ole elämäni parasta aikaa. Oloni ei ole niin iloinen ja kupliva. En minä ehkä hymyilekkään niin paljon, se on totta. Mitä sitten, onko toisella silti oikeutta todeta asioita, minkä taustasta hän ei tiedä yhtään mitään... Sitä paitsi, näen tätä uutta työkaveriani n. 15 min työpäivän aikana. Ja vain siksi ,että hänen työpisteensä sattuu sijaitsemaan vessan vieressä :)

Hymyä viikkoon!