Ihanat enkelit

Puhun kirjoituksissani paljon ohjauksesta ja enkeleistä ja tässä kohtaa on ehkä hyvä aika kertoa, miten enkelit  tulivat minulle tutuiksi. Ainahan enkelit ovat meidän vierellä kulkeneet, mutta noin 1,5 vuotta sitten ajatukseni avautuivat ja uskaltauduin ottamaan ohjausta vastaan.

Ensi kertaa enkeleistä ja niiden parantanvasta/ohjaavasta energiasta kuulin ystävältäni, joka oli työkavereittensa opastamana löytänyt energiahoitajan, joka käytti hoitona saamaansa ohjausta enkeleiltä. Ystäväni ja hänen miehensä olivat pitkään kamppailleet lapsettomuuden takia ja suhde oli ajautumassa umpikujaan. Ystäväni kävi hoidoissa säännöllisesti, ja samalla hän alkoi säteillä. Turha huoli ja murhe katosi, ilme valaistui ja ystäväni uskoi taas tulevaan. Kiinnostuin jo tuolloin itsekkin, koska olen aina pitänyt itseäni henkisenä, intuitiivisena ja johonkin ohjaukseen uskovana.

Tammikuussa 2013 minulle tuli jonkin asteinen uupumus, ja koin että halusin mennä kokeilemaan energia-enkelihoitoa. Menin Helsingissä erääseen hoitolaan, jossa muutama vuosi tästä taaksepäin kävin meediolla katselemassa silloista tilannettani.
En nyt muista tarkasti päivää jolloin aikani oli alunperin varattu, mutta joka tapauksessa jouduin työmatkan takia siirtämään ennalta sovittua noin 2 viikkoa eteenpäin. Se että jouduin ensimmäisen aikani siirtämään oli jo itsessään johdatusta. Tuon 2 viikon aikana, 22.1.2013 koirani Fanny kuoli. Tarvitsin tuon tapahtuman jälkeen ohjausta ja energiaa entistä kipeämmin. Aika jo oli valmiina, viikon päästä koirani kuolemasta.

Hoitajilla on erilaisia tapoja tehdä hoitoa. Minun hoitajani peitteli minut hoitopöydälle huovan alle, ja koko hoidon ajan hän piti minua nilkoista kiinni. Hän kertoi minulle asioita, asioita joita kuuli enkelten kuiskivan. Hän kertoi miksi koirani oli lähtenyt pois, mitä se merkitse minun elämässäni, ketkä kulkevat aina vierelläni, miten puhun enkeleille ja miten pyydän heiltä ohjausta kun sitä tarvitsen. Kun haluaisit jotain tapahtuvan, pyydä enkeleiltä hiljaa mietteissä tai ääneen muodossa "olisin iloinen jos...". Toinen asia mitä enkeleille tulee sanoa, on kiitos. Hoidon aikana itkin, mieli kepeytyi, asiat selkenivät. Hoitaja kertoi minulle miksi minä olen täällä, mikä on minun tehtäväni. Minä olen vanha sielu, ja ymmärrän tuon tiedon jälkeen paremmin sitä mitä minulle on tapahtunut. Tuon käynnin jälkeen opin katsomaan aiemmin tapahtunutta realistisesti, kääntämään sen positiiviseksi, irrottautumaan katkeruudesta. En edelleenkään sano, että työ olisi tehty ja kokonaan eheytynyt olisin, ehei, matkaa on vielä.
Tuon hoitokerran jälkeen laitoin tietysti heti testiin tuon "olisin iloinen jos...". Ja kappas, pyysin kahta asiaa tuon illan aikana, sain molemmat. Aina asioita ei tapahdu vaikka kuinka pyytäisit, mutta silloin niiden ei kuulukkaan tapahtua ja joskus asiat tapahtuvat viiveellä. Asiat tapahtuvat juuri silloin kun niin on parasta.

Tänä päivänä juttelen enkeleille päivittäin, en aina ääneen, myös mielessäni. Pyydän heitä mukaan eri tilanteissa, missä muodossa tilanne sitä vaatiikaan. Jooga-tunnille mennessäni pyydän enkeleitä mukaan rauhoittamaan, tuomaan kykyä olla läsnä vain itseäni ja kehoani varten. Töissä asiakastapaamiseen mennessä, pyydän rohkeutta, itsevarmuutta ja selkeyttä.Töistä kotiin tullessa pyydän kykyä irrottautua päivän tapahtumista. Nukkumaan mennessä kiitän kuluneesta päivästä.

En näe enkeleitä heidän koko olemuksessaan, mutta yhden valoina nähdyn kokemuksen teille tähän loppuun jaan: Jokaisella arkkienkelillä on oma valonsa. Arkkienkeleitä on seitsemän, jokainen työskentelee tietyllä säteellä. Useasti minulle on noussut enkelikorttipakasta (jota käytän silloin kun ohjausta tarvitsen) arkkienkeli Mikael. Mikael on rohkeuden, vahvuuden ja suojeluksen enkeli. Hänen valonsa on kirkkaan sininen. Eräänä iltana metsässä kävellessäni koirani kanssa, huomasin sinisen valon vilahtavan pensaassa. Toinen valo välähti hieman kauempana. Kolmas valo tuli taas eri suunnasta. Taisin jopa puistella päätäni, että mitä ihmettä. Kävelimme hieman eteenpäin, kulman takana oli saksanpaimenkoira irrallaan. Omistaja oli kyllä vieressä, mutta ei viitsinyt koiraansa kytkeä. Meinasin kääntyä kannoillani, sillä vaikka isojen rotujen ystävä olenkin, saksanpaimenkoiraa pelkään jostain syystä. Sitten valot tulivat mieleen, ja tunsin että meitä suojataan. Kävelimme koirani kanssa tuon "pariskunnan" ohi, sakemanni nosti niskavillansa, mutta siinä kaikki. Kaikki hyvin. Tuo on ainut kokemus jossa olen ohjauksen nähnyt. Toivottavasti näen niitä lisääkin. Uskon niin.

Höyhenet ovat viestejä enkeleiltä. Jos alat tarkkailemaan ajatuksiasi ja ympäröivää maailmaa, huomaat että sinulle läheteään viestejä aikatavalla.
Valpasta keskiviikkoa!

Vltavan varrella

Kuva hotellimme lähettyviltä (Mala Strana). Kuvassa kohoaa Prahan linna ja Pyhän Nikolauksen kirkko

" Paikka on paitsi kaunis myös tarkkaan harkittu, sillä kaupungin ydin on kukkuloiden ympäröimässä laaksossa. Nykyäänkin jotkut matkakohteet pysäyttävät kyynisimmänkin matkailijan, Praha on yksi sellainen. Se ei ole koskaan tuhoutunut sodassa, ja kaupungin tuhatvuotinen historia on tehnyt siitä ainutlaatuisen ja henkeäsalpaavan nähtävyyden." - Berlitz, Praha matkaopas

Näin ollen laajennan kirjoituksiani myös matkailuun. Tämä olkoon ensimmäinen. Keväällä tein matkan Roomaan, ja sen ainutlaatuisuudesta kerron teille myöhemmin.

Teimme siskoni kanssa viikonloppu matkan elokuussa Prahaan, tuhansien tornien kaupunkiin. Ja todentotta, kaupunkiin saapuessa, laskeutuessa alas kukkulaa, kaupungista nousevat esiin tuhannet tornit, kauniit, vanhat, kullatut.
Saavuimme Prahaan perjantai aamupäivänä ja kotimatka koittaisi sunnuntai-iltana.
Olen aina halunnut matkustaa Prahaan syystä tai toisesta. Ehkä alkuperäinen syy on se, että luokkakaverini noin 14 vuotta sitten matkusti Prahaan silloisen poikaystävänsä kanssa, ja kuvaili kaupunkia niin näyttäväksi ja romanttiseksi. Olen haaveillut matkustavani sinne myös poikaystäväni kanssa, mutta koska pysyvää sellaista ei ole näköpiiriin ilmaantunut, siskokaan ei ole huono vaihtoehto :)

Taidekuva ennen lähtöä oopperaan

Yövyimme aivan vanhan kaupungin (Stare Mesto) tuntumassa, sillan toisella puolen paikassa nimeltä Hotel Trinidad Prague Castle. Hotelli oli suhteellisen pieni, vain noin 14 huonetta. Nimensä hotelli on saanut Prahan linnan mukaan, joka sijaitsee noin 5 minuutin kävelymatkan päässä. Koko matkan aikana emme käyttäneet muita kulkuvälineitä kuin taksia lentokentältä hotelliin ja takaisin. Kaikin puolin hotelli oli loistava. (Jos olet matkustamassa Prahaan, voit lukea tarkemmat arvosteluni Tripadvisorista.)
Praha on tunnettu juoma- ja ruokakulttuuristaan. Tsekkiläinen olut on "kuulemma" vertaansa vailla. Kirjoitan "kuulemma" siitä syystä, että en itse ole erityisemmin oluen ystävä, paitsi ulkomaanmatkoilla, joten en erota oluissa eroja. Paitsi tummassa ja vaaleassa :) Olutta tuli kuitenkin juotua. Toki myös viinejä saa, ja tsekkiläiset viinit ovat hyviä ja tunnettuja maan sisällä (ostin pullon punaista tuliaiseksi kentältä, ja oli todella hyvä). Jos mieli tekee kuohuvaa, suosittelen sitä nauttimaan italialaisessa ravintolassa. Siellä se on aitoa ja tuoretta kuplien kera, baareissa se saattaa olla hieman väljähtynyttä ja ehkä myös sitä sun tätä.  Ruoka on hyvin konstailematonta, enimmäkseen saatavana on lihaa ja perunaa. Ei kannata odottaa tajunnan räjäyttävää makumatkaa, jos ammennat itseesi tsekkiläistä ruokaa, ruoka on perus hyvää ja täyttävää, "keep it simple" tyylistä. Tosin viikonlopun matkalla saa ruoka- ja juomakulttuuriin vain pintaraapaisun. Kävimme lauantai-iltana syömässä italialaisessa ravintolassa nimeltä Il Mulino ja voin todella suositella lämpimästi.
Prahan kaupunki on kaunis, hyvin säilynyt, puhdas ja selkeä. Siellä on helppo löytää paikasta toiseen, ja jos ei tosiaan kulkuvälineitä halua käyttää, ei tarvitse, koska kaikki tärkeimmät nähtävyydet ovat kävelyetäisyydellä. Rakennustyyli miellytti erityisesti silmääni ja olisin voinut tuijottaa iltavalaistua Tynin kirkkoa tuntikausia. Barokki ja gootti kohtaavat kaupungissa. Yhdellä sanalla kuvattuna: upeaa! Rakennuksissa on niin pieniä yksityiskohtia, että voisi jopa luulla niiden olevan pienoismalleja tai oopperan lavasteita.
Oopperan lavasteista puheen ollen, Prahassa oli matkamme aikaan Italialaisen oopperan viikot. Kävimme katsomassa siskoni kanssa Don Giovannin. Ensimmäinen oopperani, ja voin kertoa että olen menossa uudestaankin! En olisi edes vielä 2 vuotta sitten ukonut että olen kuuntelemassa aarioita, taitavat laulajat vetävät korkealta ja kovaa. Ei voi kun ihailla. Niin kuin Richard Gere sanoo elokuvassa Pretty Woman; "oopperaa joko rakastaa tai vihaa". Luulen että suhteemme kääntyy rakkauteen :)
Praha yllätti kaupunkina erityisesti siisteydellään ja kielitaidollaan. Englannilla pärjää hyvin ja erityisesti ravintoloissa ja hotelleissa henkilökunta on hyvin kielitaitoista. Prahan yöelämästä löytyy kaikille kaikkea ja ympäri vuoden Prahassa on paljon turisteja. Olisipa ihana nähdä kaupunki joulun aikaan lumipeitteessä ja valoissaan.... Koska halvat hinnat ja olut tuo kaupunkiin myös bilematkailijoita, kannattaa huonosti nukkuvan varata mukaan korvatulpat. Hotellimme oli rauhallinen, mutta jos seinät ovat joka paikassa yhtä ohuet, voisin kuvitella niiden olevan tarpeen.

Siskoni kanssa olemme aikasemmin tehneet yhden reissun kahdestaan noin 10 vuotta sitten. Jo oli aikakin uusinnan! Kumpikin oppi matkan aikana varmasti toisesta enemmän ja löysi uusia puolia. Uskon että matka myös lähensi meitä.Meillä on ikäeroa 11 vuotta, ja luulen että olemme pikkuhiljaa saavuttamassa saman aaltopituuden. Aioimme tehdä reissusta vuosittaisen tavan, elokuussa viikonloppulomalle jonnekkin kaupunkiin. Päätimme että pistäydymme ensi vuonna Lontoossa.

Matkailu avartaa ja se on mielestäni aivan totta. Löysin siskostani uuden puolen, joka ajatttelee samoin kuin minä, on herkkä ja haluaa oppia elämästä kuten myös minä. Hetkeksi kaikesta irti päästäminen on ihanaa, mieli on avoin ja arkea ei voi edes kuvitella. Kun palaa reissusta, huomaa aina jonkin muuttuneen; pukeudut eri tavalla, nautit asioista eritavalla, syöt eritavalla, olet vapaampi ja huolettomampi. Ainakin hetken :) Sara Bareillesin kappaleen sanoin "I wanna see you be brave" (kappale soi hotellissa ensimmäisenä päivänä kun saavuimme Prahaan...)
Ihanaa tiistaita lukijoilleni!

Tynin kirkko edustaa gootti-tyyliä parhaimmillaan

Ohjausta

Viime kirjoituksessani kerroin sattumuksesta, joka tapahtui viime pääsiäisenä.

Niin kuin kirjoitin, olin myös nyt lomailemassa Pohjoisessa, lähdimme ystäväni kanssa viettämään iltaa Oulun yöhön myös tällä kertaa. Päädyimme samaan baariin, jossa tuolloin pääsiäsenä koin kohtaamisen. Vaikka tiesin tämän miehen olevan tällä hetkellä kaukana lomailemassa, rohkenin laittaa hänelle viestin (alkoholin osuutta asiaan tutkitaan... :) ), jossa kerroin olevani samassa paikassa jossa tapasimme, vain hän puuttui.

Sain vastauksen seuraavana yönä; tapaamani mies kertoi, että matka oli sujunut erittäin hyvin, hän kertoi löytäneensä matkalta onnen ja tuovansa sen mukanaan Suomeen.
Vastasin; matkasi on siis onnistunut täydellisesti, löysitpä onnen missä muodossa tahansa, olen onnellinen puolestasi. Onni on hyvä tunne!

Ei enää viestejä.
Tuona yönä, kun sain mieheltä viestin, kurkkuuni nousi pala, aloin voida huonosti. Reagoin kaikkeen kehollani. 04 yöllä pyysin ohjausta enkeleiltä. Sain ohjauksen joka kirvoitti kyyneleet silmiin, mutta pala katosi. Ohjaus kosketti minua valtavasti, koska tunnistan sen. Niin kuin aikaisemmin olen kirjoittanut kuinka menneisyys muokkaa meitä, tämä liittyy siihen. Ja voi taivas, että yritän koko ajan päästää menneestä irti! Olen hyvällä tiellä vaikka unohdettavaa on vielä paljon. Tulkitsen ohjauksen niin, että minulle kyllä annetaan kohtaamisia ja rakkautta, kun vain karistan menneet ja uskallan.

Vaikka pääsiäisenä tapahtunut kohtaaminen ei ehkä ollutkaan sitä mitä toivoin, olisi se viesti tulevasta :)
Kesäistä viikon jatkoa!

Hiljaiseloa ja sattumuksia

Olen viettänyt hiljaiseloa blogini suhteen muutaman viikon, johtuen alkaneesta lomastani. Tekstiä voi siis elokuun ajan tulla verkkaisesti, mutta tahti kiihtynee syksyä kohti.

Tällä hetkellä vietän lomaani kaupungissa, josta olen kotoisin. Huomenna jatkan matkaani Ouluun, jossa tapaan ystäviäni. Täällä pohjoisessa oleminen ja Ouluun meneminen on ihanaa, mutta saa myös oloni tuntemaan haikeutta ja ikävää.

Viime keväänä olin täällä pääsiäisen aikaan. Olin aikeissa viettää lomaa kotipaikkakunnallani ja myös silloin käydä tapaamassa muutamaa ystävääni Oulussa. Mielessä ei käynyt sattumaltakaan laukkuani pakatessa, että voisin päätyä yöelämään. Näin kuitenkin kävi, kun ystäväni ilmoitti saavansa poikansa hoitoon ja ehdotti tyttöjen iltaa "niin kuin ennen hyvinä aikoina". Selvä, ystäväni vaatekaapin kautta kaupungille ja Oulun yöelämään. Vietimme paljon aikaa Oulussa asuessani, eli yli 7 vuotta sitten, eräässä baarissa joka sijaitsee keskeisellä paikalla, Oulun rotuaarilla. Ehdimme hetken olla baarissa ja tanssia. Porukka, jota baarissa oli, oli täyttänyt juuri ja juuri 20 vuotta, ja totesinkin ystävälleni että tunnen itseni äärettömän vanhaksi. Kun DJ ei tiennyt mikä on Alice Cooperin biisi Poison, se oli meille liikaa. Lähdimme jatkamaan matkaa.
Illan aikana tapasin miehen. En kiinnittänyt tähän yksilöön huomiota ensin, mutta myöhemmin tämä osoittautui varsin supliikiksi ja miellyttäväksi illan aikana muutamia lauseita vaihtaessamme. Illan aikana pyysin miestä tanssimaan, mutta sain pakit. "Selvä, neeext!" ajattelin :)
Kun ilta oli päättymässä ja olimme hakemassa takkejamme, sama mies istui baarin tuulikaapissa ja tuijotti minua. Puhelin muille miehille ja tuttavilleni, mutta aikaisemmin tapaamani mies tuli seuraamme. Oli viittä vaille, että en kehottanut häntä kääntämään nenäänsä kohti ulko-ovea ja todennut että hänen junansa meni jo. Jokin miehessä kuitenkin vetosi ja kun hän sinnikkäästi pyysi saada tietää nimeni, kerroin sen hänelle. Sitten mies katosi. 5 minuuttia tämän tapahtuman jälkeen avasin facebookin, johon mies oli laittanut minulle viestiä.
Seuraavana päivänä menimme kahville. Kävelimme puistossa, hänen seurassaan oli äärimmäisen helppo olla.
Tapasimme myös seuraavana päivänä. Huomasimme kuinka paljon yhteistä meillä olikaan ja kuinka hyvin tulimme juttuun keskenämme. Sen enempää ei kuitenkaan tapahtunut. Tiesin että miehellä oli joku pieni säätö meneillään naisen kanssa joka tällä hetkellä asuu kaukana, ison rapakon toisella puolella. Ymmärsin myöhemmin miksi emme tavanneet kesän aikana, suunnitelmista huolimatta. Tähän ihmiseen voi luottaa. Hän ajattelee kuin minäkin, kun joku on kesken, ei toista voi aloittaa ennen kuin edelliseen on ratkaisu löytynyt.
Mies on nyt siellä rapakon takana. Hän tulee takaisin kun minä lähden kotiin Vantaalle. Menemme ristiin. En tapaa häntä tällä reissulla, ja tästä syystä mieleni on haikea, jopa kyynel saattaa tulla silmä nurkkaan. Jostain syystä hän on vallannut ajatukseni. Pidimme tiiviisti yhteyttä tuon pääsiäisen jälkeen, mutta kun huomasin ajattelevani häntä taukoamatta, oli aika ottaa etäisyyttä.
Kuka tietää mitä syksy tuo tullessaan. En halua ja suostu uskomaan, että juttumme olisi tässä. En vain voi! Mutta jos se oli, mitä minulle halutaan tällä viestittää? Tapahtumaketjulla täytyi olla tarkoituksensa, kaikki oli niin täyttä sulavaa sattumaa. Ehkä se selvinnee ajan kanssa....



Vielä loppuun on pakko kertoa eilisestä sattumuksesta. Ajoin Kuopiosta pohjoiseen. Ajoin kuitenkin harhaan, ja poikkesin siltä reitiltä jota pitkin olin Kuopioon päin tullut. Jos en olisi ajanut harhaan, en olisi löytänyt valloittavaa, täysin autiota uimarantaa, joka oli lämpimine vesineen hetken täysin minun. Kesä ja loma! Joskus voi olla hyväkin hieman eksyä reitiltä ;)
Ihanaa aurinkoista viikkoa!